Arkkipiispa hämmentää kommenteillaan.
Ilkka-Pohjalainen 13.4. paperilehdessä julkaistiin arkkipiispa Tapio Luoman haastattelu. Papin arvio: kestämätöntä ja eksyttävää puhetta.
Arkkipiispa Tapio Luoma. Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio
Klo 9.13 20.4. Artikkelin oikeakielisyyttä kohennettu.
Klo 16.53 20.4. Lisätty: Ilkka-Pohjolaisen artikkelin tehneen toimittajan nimi: Mia Kärkkäinen.
Suomen ev.-lut. kirkon arkkipiispa Tapio Luoman uusi haastattelu julkaistiin 13.4. 2024 Ilkka-Pohjalaisen printtilehdessä. Artikkelin toimittaja on Mia Kärkkäinen. Siinä hän kertoo ajatuksiaan kirkon avioliittokiistasta. Kommentoin nyt arkkipiispan näkemyksiä. Linkki koko artikkeliin digilehdessä löytyy tästä.
“- Olen päässyt näkemään tuttavapiirissäni samaa sukupuolta olevien elämää. En ole koskaan kieltänyt homoseksuaalien ihmisarvoa, mutta tunnistan hämmennyksen. Kirkko elää yhteiskunnassa, jonka arvomaailma muuttuu nopeasti. Tarvitsemme muutoksen, joka mahdollistaisi samaa sukupuolta olevien kirkkohäät.”
Kommentoin:
Outo kommentti. En tiedä ketään kirkossa, joka kieltäisi arkkipiispan mainitseman ihmisryhmän ihmisarvon.
Ne, jotka ovat avioliittokysymyssä kirkon virallisella, perinteisellä, kannalla opettavat kaikkien ihmisten yhtäläistä ja luovuttamatonta ihmisarvoa.
Mielestäni voi täysin perustellusti todeta, että kirkossa ja kirkollisessa keskustelussa kaikki, tietysti, tunnustavat kaikkien ihmisten ihmisarvon: Kaikki ovat Jumalalle yhtä rakkaita ja tärkeitä ihmisiä. Jokaisella on täysi ja pysyvä ihmisarvo. Kaikki ovat Jumalan luomia ja Kristuksen lunastamia.
Kirkollisessa keskustelussa arvokonservatiivit puolustavat voimakkaasti myös kohdussa olevien, vielä syntymättömien, ihmisten täyttä ihmisarvoa heti hedelmöittymisestä alkaen.
Kysyn: onko arkkipiispa valmis puolustamaan kaikkien vielä syntymättömien - hedelmöittynyt munasolu, alkio ja sikiö - täyttä ihmisarvoa? Onko arkkipiispa todistetusti puolustanut heidän täyttä ihmisarvoa julkisuudessa?
Arkkipiispa toteaa haastattelussa, että kirkko elää yhteiskunnassa jonka arvomaailma muuttuu nopeasti. Tästä asiasta on kirkossa suuri yksimielisyys.
Arkkipiispan kommentti jatkuu näin: “Tarvitsemme muutoksen, joka mahdollistaisi samaa sukupuolta olevien kirkkohäät.” Tästä asiasta kirkossa on jyrkkä erimielisyys.
Raamattu opettaa kristittyjä arvioimaan ajan henkeä.
“Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Roomalaiskirje 12:2)
Kristinusko syntyi ja alkoi vaikuttamaan pakanallisen Rooman valtakunnan sisällä. Kristityt jatkoivat juutalaista vanhatestamentillista etiikkaa siinä, että kristityt torjuivat kaikki homoseksuaaliset teot.
Alkukristityt ja varhainen kirkko eivät mukautuneet tässä asiassa maailman menoon. Niin alkukristityt kuin varhainen kirkko “arvioivat” ajan henkeä Raamatussa ilmoitettuun Jumalan tahtoon verraten. He eivät mukautuneet.
Mutta Suomen ev.-lut. kirkon arkkipiispa Tapio Luoma suosittelee mukautumaan maailman menoon.
Kaikkialla kristillisten kirkkojen 2000-vuoden aikana kristinuskon opettama avioliittokäsitys on ollut miehen ja naisen liitto. Tämä on perustunut niin Mooseksen kuin Jeesuksenkin opetukseen.
Arkkipiispa lausuu piispainkokouksen maaliskuun esityksen - että jatkossa olisi kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä - saamasta palautteesta:
“Häntä harmittaa se, että mukaan on mahtunut pelkoa ja uhkakuvien lietsomista.
- Näkee, miten vaikeasta asiasta on kysymys. Kirkollinen vihkiminen, homoseksuaalisuus ja seksuaalisuus ylipäätään ovat omiaan herättämään tunteita.”
Kommentoin:
Arkkipiispa on oikeassa siinä, että hänen mainitsemat asiat herättävät tunteita.
Konservatiivit pelkäävät kirkon opetuksen muuttumista, koska he kokevat sen Raamatun selkeästä sanasta luopumisena. Raamattu on heille Jumalan sanaa. Siksi sen opetuksesta ei voi luopua vaan siinä pitää pysyä.
Myös perinteiseen avioliittokantaan sitoutuneista kirkon työntekijöistä hyvin monille piispainkokouksen esitys aiheuttaisi ennemmin tai myöhemmin vaikeuksia toimia kirkon työssä.
Koska kirkon sisäinen arvoympäristö, kirkon opetus, olisi muuttunut. Tämä lisäisi yhteiskunnallisen paineen vaikutusta seurakuntien ja järjestöjen työhön heidän toimintaympäristössään.
Piispainkokouksen esitys pyrkii huomioimaan sen, ettei ketään pakotettaisi toimimaan vastoin oikeana pitämäänsä avioliittokantaa. Samaa sukupuolta olevien - kahden henkilön - avioliittokäsityksen virallistamisen saattaa johtaa perinteisesti uskovien työntekemisen ongelmallistumiseen kirkon ja järjestöjen tehtävissä.
Piispojen tehtävä on valvoa seurakuntien ja pappien pysymistä kirkon Raamattuun perustuvassa opissa, opetuksessa ja kirkon tunnustuksessa.
Heillä on muitakin tehtäviä, mutta ytimessä on kirkon uskonopin oikeellisuuden turvaaminen, suojeleminen ja vartioiminen. Kirkkojärjestys ilmaiseen piispan tehtävät näin.
4 §
Piispan tehtävät
Piispa, kukin hiippakunnassaan, on seurakuntien ja pappien ylin kaitsija.
Piispan tehtävänä on sen lisäksi, mitä kirkkolaissa ja muualla kirkkojärjestyksessä säädetään:
1) vaalia kirkon ykseyttä ja kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa sekä edistää seurakuntien yhteistyötä ja hyvää työyhteyttä seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä;
2) valvoa, että kirkon tehtävään kuuluvia toimia hoidetaan seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä kirkon tunnustuksen, kirkkolain ja kirkkojärjestyksen sekä niiden nojalla annettujen määräysten mukaan;
3) tukea ja ohjata pappeja heidän työssään sekä valvoa, että he hoitavat pappisviran ja papin virkansa velvollisuudet kirkon tunnustuksen, kirkkolain ja kirkkojärjestyksen sekä niiden nojalla annettujen määräysten mukaan;
4) edistää ja valvoa seurakuntien talouden ja hallinnon tarkoituksenmukaista hoitamista ja niitä koskevien säädösten noudattamista;
5) tehdä piispantarkastuksia seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä;
6) suorittaa vihkitoimitukset ja virkaan asettamiset tai määrätä muu pappi suorittamaan tällaiset toimitukset, jollei toisin säädetä.
- Kirkkojärjestys
Suomen ev.-lut. kirkon oppi perustuu Jumalan sanaan eli Raamattuun. Kirkon oppi ja opetus on ilmaistu luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Vihkikiistassa on kyse siitä pysyykö vai irtaantuuko kirkon opetus Raamatusta.
“Arkkipiispa tietää, että osa väestä tukeutuu konservatiivisesti tulkittuun Raamattuun.
- Sellainen Raamatun tulkinta voi olla vaikeasti soviteltavissa nopeasti muuttuvan arvomaailman kanssa. Pyhän kirjamme todesta ottaminen ei tarkoita sitä, että kieltäydytään näkemästä ajan vaatimuksia.”
Kommentoin:
Kyllä “osa väestä” tukeutuu perinteiseti tulkittuun Raamattuun. Ja myös odottaa, että arkkipiispa pysyy Raamattuun perustuvassa, kirkon tunnustuskirjoissa aukikirjoitetussa opissa…
Arkkipiispa näkee oikein tämän, että klassinen raamatuntulkita voi olla - on - vaikeasti soviteltavissa muuttuvan arvomaailman kanssa.
Perinteinen lähtökohta kristinuskossa on, että kirkon usko muuttaa maailmaa. Ei niinpäin, että maailma muuttaa kirkon uskoa.
Mutta Suomen ev.-lut. kirkon korkein johtaja tahtoo nyt sopeuttaa, muokata ja muuttaa kirkon opetusta, jotta se sopisi paremmin yhteen maailman nopeasti muuttuvan arvomaailman kanssa…
Tapio Luoman mukaan “ajan vaatimusten” mukainen homoparien liiton Jumalan nimellä siunaaminen, liturgiset vaatteet papilla ja kolmiyhteisen Jumalan alttarin edessä voisi tehdä samalla kuin ottaa “Pyhän kirjamme todesta”.
Olen eri mieltä.
Homoavioliittoon vihkiminen ja siunaaminen kirkollisella toimituksella merkitsee jyrkkään ristiriitaan ajautumista pyhän kirjamme kanssa.
Raamattu kieltää ankarasti sellaisen kirkollisen vihkimisen ja siunaamisen.
“Luoma painottaa, että jännitteitä ja repiviä kysymyksiä on ollut kautta vuosisatojen, eikä kirkko ole kaatunut siihen. Hän kertoo esimerkiksi, että Apostolien teoissa kuvataan sitä, kun kreikkalaisia kääntyi kristinuskoon.
- Juutalaiset vaativat, että kreikkalaiset olisi pitänyt pakottaa ympärileikkaukseen. Lopulta siitä luovuttiin. Suomessa oli sotien jälkeen vääntöä eronneiden vihkimisestä. Herätysliikkeissä ajatellaan kasteesta yhä eri painotuksin.”
Kommentoin:
Luoma on oikeassa siinä, että kristinuskon alkuvaiheessa syntyi kiista ympärileikkauksesta. Se oli juutalaisille lakiin kuuluva määräys.
Apostolien teoissa ja kirjeessä galatatalaisille kerrotaan tästä kiistasta. Uusi testamentti kertoo, että kiistaa käsiteltiin Jerusalemin arvovaltaisessa kokouksessa “apostolien ja vanhimpien” läsnäollessa.
Asian käsittelyn jälkeen kokouksessa tehtiin yksimielinen päätös:
“Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa.” (Ap. t. 15:28)
Joten Raamatusta luettavissa: ympärileikkausta ei saa vaatia pelastuksen ehtona, eikä muutenkaan sitä saa vaatia. Kristillisessä uskossa ja kirkossa ei enää ole voimassa Mooseksen lain velvoittamaa ympärileikkauksen käskyä.
Kuitenkin juutalaistaustaisilla oli edelleen mahdollisuus ympärileikkaukseen eli sitä ei kielletä. (Ap. t. 16:1-4)
On erikoista, että arkkipiispa pyrkii sallimaan homoparien liittojen siunaamiset etsimällä tukea alkukristittyjen vapauttavasta päätöksestä. Että on väärin vaatia ympärileikkauksen suorittamista.
Alkukirkon mukaan se ympärileikkauksen toimitus kuului vanhaan liittoon ja juutalaisille. Ei enää uuden liiton vaatimuksiin.
Kristillinen kaste tuli sen tilalle. (Kol. 2:11-2)
Alkukirkon päätös mahdollisti muiden niin sanottujen pakanakansojen ihmisten pääsyä seurakuntien jäseniksi, ilman Vanhassa testamentissa juutalaisille määrätyn käskyn noudattamista. Pakana tarkoittaa Raamatun kielessä kaikkia muita, paitsi juutalaisia.
Käsky oli vanhentunut, eikä kuulunut enää Kristuksen perustamaan uuden liiton aikaan.
Ympärileikkauksen vaatiminen on kielletty kristillisessä seurakunnassa.
Tästä meillä on suoraan luettavissa Uuden testamentin lehdiltä “apostolien ja vanhimpien” kokouksen päätös.
Meillä on myös Uudesta testamentista suoraan luettaviessa niin miehen ja naisen avioliittokäsitys (Mark. 10:6-9) kuin homoseksuaalisten tekojen torjuminen. Piispojen enemmistö kirjoitti vuonna 2008 näin:
“Kolmas iso kysymys koskee sitä, miten kirkossa tulkitaan pyhää Raamattua, uskomme lähdettä ja auktoriteettia. Siitä vallitsee suuri yksimielisyys, että sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa suhtaudutaan torjuvasti homoseksuaaliseen käyttäytymiseen.” (s. 59-60. Rakkauden lahja.)
Arkkipiispa Tapio Luoma nostaa haastattelussaan esiin myös kiistakysymykset eronneiden vihkimisestä ja kristillisen kasteen merkityksestä.
On totta, että eronneiden vihkimisestä on viime vuosisadalla käyty kirkollista keskustelua. Yhä edelleen teemasta on kirkkomme sisällä jossain määrin keskustelua ja eri mielipiteitä.
Periaatteellisesti luterilaiset tunnustuskirjat avaavat jossain määrin mahdollisuutta eronneiden vihkimiseen.
Esimerkiksi kristillistä traditiota suuresta korostava idän ortodoksinen kirkko sallii eronneiden vihkimisen. Roomalaiskatolisella kirkolla on tiukin opetus tässä teemassa.
Yleinen ekumeeninen käytäntö tuntee laajasti eronneiden vihkimisen mahdollisuuden joissakin tai monissa tilanteissa. Tästä on tarkoitukseni ilmaista vain, että eronneiden vihkimistä tapahtuu ekumeenisesti ajatellen melko laajasti. Lurilaisuus ei ole koskaan sitä kaikissa tapauksissa torjunut. Mutta samaa sukupuolta olevien avioliitto on ollut täysin mahdoton sekä ekumeenisesti että luterilaisittain ajatellen.
Eronneiden vihkiminen ja homoavioliitto eivät siis ole keskenään verrannollisia asioita.
Eikä eronneiden uudelleen vihkimisen yleisestä käytännöstä kirkossamme voi tehdä sitä tulkintaa, että kirkossamme tulisi tai olisi uskonopillisesti ja eettisesti mahdollista järjestetää homoavioliittotoimitus. Sellainen toimitus ei ole mitenkään, eikä missään tilanteessa raamatunmukaista.
Kirkkomme arkkipiispa etsii tukea homoavioliittojen vihkimisille herätysliikkeiden kasteopetuksesta.
On totta, että kirkossamme on sellaisia liikkeitä joiden opetus kristillisestä kasteesta on ristiriidassa Raamatun ja kirkkomme kasteopin kanssa. Arkkipiispa on tässä aivan oikeassa.
Jotkut tahot ovat eri mieltä virallisen opin kanssa kasteen tarjoamasta hyödystä ja merkityksestä.
Mutta siltikään analogia homoavioliittojen vihkimisen sallimiseen ei toimi. Miksi?
Osassa herätysliikkeitä esiintyy kasteesta ristiriitaista opetusta kirkon viralliseen oppiin verrattuna. Mutta ongelmallisista kasteopetuksista ei ole koskaan tehty kirkon virallista opetusta.
Tämä on ratkaisevaa. Virheellistä opetusta ei ole julistettu kirkon oikeaksi opetukseksi.
Eikä virheellistä opetusta ole kehotettu jatkamaan, eikä virallista kastekaava ole muutettu virheellisen opetuksen mukaiseksi.
Näin olleen arkkipiispa ei loogisesti ajatellen saa mitään tukea kasteopetuksessa kirkon kentällä vallitsevasta ristiriitaisuudesta.
“Arkkipiispa toteaa, että moni löytää Raamatusta perusteluja myös samaa sukupuolta olevien liitolle.
- Mooseksen ensimmäisen kirjan toisessa luvussa kerrotaan, että Jumala loi miehen ja kumppanin hänen avukseen, naisen. Kyse ei ole pelkästään sukupuolesta vaan myös kumppanuudesta. Puolisoiden välillä vallitsee tasa-arvoa, kunnioittamista, vastavuoroista jakamista ja lämmön osoittamista.”
Kommentoin:
Arkkipiispa tuo esille yhden väittämänsä raamattuperusteen. Missä ovat muut?
Tapio Luoman viitannee erityisesti 1. Mooseksen kirjan 2. luvun näihin jakeisiin, jotka kertovat miehen ja naisen luomisesta sekä sisältävät avioliiton raamatullisen perustan.
“Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” (1. Moos. 2:7)
“Herra Jumala sanoi: Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1. Moos. 2:18)
“Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: - Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.” Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.” (2. Moos. 2:22-5)
Minun on erittäin vaikea ymmärtää miten näistä kohdista löytyisi perustetta homoavioliiton kirkolliselle vihkimiselle ja siunaamiselle? Ei löydy.
Päinvastoin näissä kohdissa nimenomaan vahvistetaan kahden eri sukupuolen toisiaan täydentävyys ja yhteiselämä.
Arkkipiispa haastattelussa nostaa esiin, että kyse ei ole vain sukupuolesta. Vaan myös “kumppanuudesta, “tasa-arvosta”, “vastavuoroisesta jakamisesta”, “kunnioittamisesta” ja “lämmön osoittamisesta”.
Arvoisa arkkipiispa. Esittämäsi perustelut ovat suoraan sanoen täysin kelvottomat. Raskain mielin joudun näin karusti lausumaan kirkkomme johtavalle paimenelle.
Tottakai avioliitossa on kysymys paljon muustakin kuin sukupuolesta! Mutta Raamatun opetuksen ja yksimielisen kristillisen perinteen mukaisesti avioliittoon vihitään vain eri sukupuolta olevia.
Kyse on perustavanlaatuisesti juurikin sukupuolesta. Kahdesta eri sukupuolesta.
“Arkkipiispalle avioliittokysymys ei ole suuri raamattukysymys.
- Se liittyy enemmän perinteeseemme. Presidentin vaalit osoittivat, että homoseksuaalisuus puhuttaa laajemminkin yhteiskunnassamme.”
Kommentoin:
Tässä arkkipiispa toteaa valtavan merkityksellisen asian. Että hänelle kirkon suurin kiistakysymys avioliitosta “ei ole suuri raamattukysymys”.
Aivan uskomatonta! Ottaen huomioon, että nimenomaan Raamattu selkeästi monissa kiistattomissa raamatunkohdissa opettaa yhden miehen ja yhden naisen avioliittokäsitystä.
Avioliittokysymys on siis nimenomaan Raamatusta itsestään nouseva kirkon opetuksen asia. Toki myös luomisen todellisuuden ja järjen pohdinnoilla on perinteisesti päästy samaan johtopäätökseen avioliiton määritelmän olennaisesta lähtökohdasta. Miehen ja naisen liitto.
Arkkipiispa on siinä oikeassa, että avioliittokäsitys liittyy myös perinteeseen. Toki näin. Tämä ei kuitenkaan muuta asian uskonopillista tai kirkon eettistä arvioita. Perinne on tässä samalla kannalla kuin Raamattu ja luonnonoikeudellinen eettinen traditio.
Arkkipiispa toteaa, että homoseksuaalisuus puhuttaa yhä yhteiskunnassamme. Tässä hän on toki oikeassa.
“Hän korostaa, ettei avioliitto ole luterilaisen opin kannalta sellainen asia, minkä varassa kirkko seisoo tai kaatuu.
- Vanhurskauttamisoppi sen sijaan on. Se määrittelee kuka kelpaa Jumalalle ja millä perusteella.”
Jotkut ovat väittäneet, että kirkko aikoo luopua avioliittokysymyksessä Raamatusta ja Jumalan sanasta. Arkkipiispa vastaa, ettei taustalla ole halu kiertää Raamatun sanaa vaan halu nähdä oleellista ihmisenä olemisessa, ymmärtää kaipuuta kumppanuuteen toisen ihmisen kanssa.
Kommentoin:
Arkkipiispa on siinä oikeassa, että “vanhurskauttamisoppi” on tietysti paljon suurempi ja oleellisempi asia.
On totta, että avioliittokysymys ei ole suurimpia kristillisen uskonkokonaisuuden kysymyksiä tai asioita.
Ei se ole kuitenkaan mikään pieni ja vähäinen asia. Se on kirkossa kohtuullisen merkittävä niin periaatteellisesti kuin kirkon elämän käytännössä. On myös suurelle määrälle kristittyjä erittäin tärkeä, mitä kirkko opettaa avioliitosta.
Avioliittokiistan seurauksena jonkun verran ihmisiä vaikuttaa eronneen - jo tässä vaiheessa - Suomen ev.-lut. kirkosta. Osa harkitsee eroamista tai ovat julkisesti ilmaisseet erovansa mikäli piispainkokouksen esityksestä tulee kirkon virallista opetusta.
Kirkon herätysliikkeistä monissa on syntynyt levottomuutta ja hätää kirkkomme suunnasta.
Kirkkomme avioliitto-opetuksen muutos edellyttää ja vaatii 3/4 enemmistön kirkolliskokouksessa. Näin suuren määräenemmistön vaatimus kertoo asian merkittävyydestä ja painavuudesta kirkossa.
Nämä kaikki näkökohdat kertovat selkeästi: kyseessä on merkittävä asia.
Arkkipiispan mukaan muutoksen pyrkimyksenä “ei ole kiertää Raamatun sanaa”.
Mutta suuri osa kirkkokansaa, luottamushenkilöitä ja työntekijöitä käsittää muutoksen yrittämisen juurikin Raamatun selkeän opetuksen ja luterilaisen tunnustuksen vastaisena. Ekumeeniselta näkökannalta asia on erittäin selvä: piispainkokouksen esittämä muutos ei ole mitenkään mahdollinen, koska se on Raamatun opetuksen ja myös kristillisen tradion vastainen.
“Vanhassa testamentissa mainitaan, että nainen on miehen omaisuutta ja moniavioisuutta voi olla. Raamatussa on kulttuurisia piirteitä, joita emme tunnista. Sen ajan maailma oli myös toisenlainen kuin omamme. Siten tulee kyse siitä, tuntuvatko itselle sopivat perustelut paremmilta kuin toisen kannan perustelut.”
Kommentoin:
Raamatussa on kulttuurisia piirteitä ja sen maailma oli toisenlainen kuin omamme, arkkipiispa lausuu.
Täysin selvää on, että Raamatussa avioliitossa on aina mies ja nainen. Ei koskaan miespari tai naispari. Moniavioisuudessakin oli kyseessä eri sukupuolta olevat ihmiset: mies ja hänen yksi tai useampi vaimoa.
Kristityille Jeesus Kristus on lopullisesti vahvistanut alkuperäisen Eedenin paratiisista alkunsa saaneen avioliitto-opetuksen ja muu Uusi testamentti jatkaa samalla linjalla: miehen ja naisen liitto.
Arkkipiispan kommentti haastattelussa asettuu outoon valoon. Koska Raamatusta nousevat perustelut - kristillinen avioliitto on miehen ja naisen liitto - ovat vahvat ja selkeät.
“Tähän asti perinteinen avioliittokäsitys on ollut itsestäänselvä, mutta nyt se kirjattaisiin kirkkojärjestykseen. Sen rinnalle tulisi toinen käsitys, ja samalla tunnustettaisiin nykytilanne, että pareja vihitään jo nyt.”
Papeilla olisi vapaus toimia kummankin käsityksen mukaan.
- Samaa sukupuolta olevia ei olisi pakko vihkiä, eikä kenenkään tarvitsisi muuttaa mielipidettään. Kirkkoherran tehtävänä olisi etsiä parille pappi, jos omassa seurakunnassa ei ole. Lääninrovasti voisi olla apuna.”
Kommentoin:
Tämä muuttaisia kaikkien yli 350 seurakunnan hengellisen linjan. Papeilla olisi kirkkojärjestyksen turva vihki vain miehen ja naisen välisiä avioliittoja.
Myös useat eri työntekijät joutuisivat virkatehtävinään edistämään homoparien avioliittoon vihkimistä seurakunnan kirkoissa: kirkkoherrat, kanttorit, suntiot, seurakuntamestarit, vahtimestarit ja toimistosihteerit.
Vaikka oletettavasti kirkko pyrkisi pitkälti suojelemaan työntekijöiden vapautta noudattaa tässä kiistakysymyksessä omaa uskonvakaumustaan, olisi tämä ajan kanssa haasteellista.
Vaikea uskoa, että kaikille työntekijöille, jotka tahtoisivat pysyä kokonaan erossa ja kaukana kyseisistä kirkon klassisen uskon vastaisista toimituksista, niiden välttäminen aina onnistuisi. Omantunnon kysymys voi olla jo se, että joku työntekijä joutuisi vastentahtoisesti edistämään kyseisen vihkimyksen toteuttamista.
“Luoma on vakuuttunut siitä, että kirkko olisi yhä Kristuksen kirkko, eikä hengellinen sanoma muuttuisi. Hän ei usko siltä istumalta, että suuria repeytymiä tapahtuisi.
- Tulossa olisi varmaan uusi jäseniä, ja jotkut saattaisivat erota kirkosta. Kannattaa miettiä, onko sellaista hengellistä yhteisöä, joka on täysin omien toiveiden mukainen.”
Kommentoin:
Olen samaa mieltä arkkipiispan kanssa, että kirkkomme olisi edelleen raamatunvastaisen avioliittoa koskevan periaatepäätöksenkin jälkeen: Kristuksen kirkko.
Mutta tämä ei tietenkään saa, eikä voi antaa mitään oikeutusta kirkkomme väärän suuntaan ohjaamiseen. Juuri se, että kirkkomme on Kristuksen kirkko tulee kannustaa kirkon ihmisiä Kristuksen antaman avioliitto-opetuksen kunnioittamiseen.
Olen eri mieltä arkkipiispan kanssa siitä muuttuisiko hengellinen sanoma mikäli kirkolliskokous hyväksyisi piispainkokouksen esityksen. Kyllä hengellinen osittain muuttuisi niin avioliitto-opetuksen kuin perheeseen liittyvän elämänalueen suhteen. Myös kirkon raamattukäsitys jossain määrin tulisi epävarmaksi.
Epävarmaa on millaisia “repeytymiä” tapahtuisi kirkossa. Mahdollisesti jokunen hengellinen liike ajautuisi etäämmälle kirkosta tai jopa vuosien aikana eroaisi kirkosta. On vaikea sanoa kuin suuri määrä tavallisia jäseniä eroaisi kirkosta.
On erittäin vaikea uskoa, että homoavioliitot salliva päätös toisi lisää suurta määrää ihmisiä kirkkoon.
“Hänestä muutos ei vaarantaisi ekumeenisia suhteita, koska esimerkiksi muissa Pohjoismaissa samaa sukupuolta olevien kirkkohäät ovat jo mahdollisia.”
- Norjalainen malli on samantyyppinen piispojen esitystä ei ole puskista vedetty.”
Ekumenian osalta ihmettelen arkkipiispan suppea näköalaa. Miksi hän arvioi asiaa vain suhteessa toisiin Pohjoismaisiin suuriin luterilaisiin kirkkoihin?
Jos hän arvioisi asiaa suhteessa afrikkalaisiin luterilaisiin kirkkoihin kuten suurimpaan luterilaiseen yli 10 miljoonan jäsenen Etiopian Mekane Yesus -kirkkoon asia voisi näyttää aivan erilaiselta…
Tai ekumenian osalta roomalaiskatoliseen ja idän ortodoksiseen kirkkoon…
Arkkipiispan kommentti vaikuttaa tässä laajemmassa valossa ja kuvassa erittäin tarkoitushakuiselta.
“Avioliittokysymys jakaa kirkkoja ympäri maailmaa.
- Varsin kipeä tilannen on maailmanlaajuisessa metodistikirkossa. Jopa Saksassa roomalaiskatolisessa kirkossa on keskusteltu. Paavi on antanut ymmärtäviä lausuntoja. Meillä piispat ovat tehneet parhaansa. Saa nähdä kuin käy.”
Tämä avioliittokiista on esillä laajasti länsimaisissä protestanttisissa kirkoissa.
Saksan katolisessa kirkko on jännitteessä roomalaiskatolisen virallisen opetuksen kanssa. Ymmärtääkseni Saksan katolisessa kirkossa on samaa sukupuolta olevia pariskuntia siunattu ja mahdollisesti heidän liittojaan.
Mutta Saksan katolisen kirkon liberaalit toimijatkaan eivät tietääkseni ole pyrkimässä muuttamaan kirkon avioliiton sakramentin opetusta.
Suomessa piispainkokous esittää nimenomaan kirkon oman avioliittokäsityksen muokkaamista.
Arkkipiispa väittää paavi Franciscuksen antaneen ymmärtäviä lausuntoja. Arkkipiispan haastattelussa on nimenomaan kyse avioliitosta. Paavi ei ole pyrkinyt muuttamaan kirkollista avioliitto-opetusta.
On totta, että Franciscus antoi joulukuun 2023 Fiducia supplicans -julistuksellaan mahdollisuuden yksittäisten homosuhteessa olevien ihmisten siunaamiseen. Mutta ei näiden liittojen siunaamiseen, sen paavi nimenomaisesti kieltää. Kirjoitukseni asiasta voi lukea täältä.
LOPUKSI
Tänä keväänä kirkon voimakkain kiista nousee vielä suuresti keskusteluun kirkolliskokousviikolla 13.-17.5. Oletettavasti keskustelu kiihtyy jo edeltävällä viikolla ja jatkuu voimakkaana kirkolliskokouksen jälkeisen viikon. Kirkolliskokousta voi seurata livenä Kirkon kanavalta YouTubesta.
Suomen ev.-lut. kirkko tarvitsee nyt erityisen voimakkaasti kristittyjen tukea. Rukous on tärkeää.