"Kielto". Paavin hyväksymä virallinen vastaus kysymykseen: samaa sukupuolta olevien liittojen siunaamisesta.
Vuonna 2021 Roomalaiskatolisen kirkon Uskonopin kongregaatio antoi virallisen vastauksen. Vain harvat kristityt tietävät asiakirjasta, joka tuo arvovaltaista tietoa suomalaiseen keskusteluun.
Coat of arms of the Holy See / F l a n k e r, Public domain, via Wikimedia Commons
Päivitys 5.7. 18.59. Johdannon teksti lyhyesti lisät Aikaisimpi päivitys 5.7. Juuri kun sain tämän julkaisun valmiiksi törmäsin Katolisen kirkko Suomessa sivulla olevaan suomennokseen, jota ei ollut Vatikaanin sivulla.
ASIAKIRJA JA JOITAKIN KOMMENTTEJANI
Johdannoksi muutama huomio. Niiden jälkeen Vatikaanin asiakirja ja kommenttini.
Tämä on epävirallinen suomennos englannin kielestä. Kehotan perehtymään alkuperäiseen tekstiin, joka on Vatikaanin virallisella sivulla kolmella kielellä. Siellä on myös lyhyt kommentaari.
Aina välillä roomalaiskatolisen kirkon oppivirasto antaa virallisen vastauksen johonkin uskonoppiin liittyvään ajankohtaiseen kysymykseen. Tämä vastaus on varsin tuore: 3/2021. Yksittäisenä kirkollisena tekstinä tätä voidaan pitää ekumeenisesti ja yhteiskristillisesti kaikkein arvovaltaisimpana. Miksi? Roomalaiskatolisia on kaikista maailman kristityistä hieman yli 50%. Tämä on heidän antamansa korkein ja arvovaltaisin lausunto täsmällisesti, samaa sukupuolta olevien henkilöiden liittojen / avioliittojen siunaamisen kiistaan. Rooman Katekismus on toinen merkittävä (ja helposti saavutettava) roomalaiskatolinen lähde tähän teemaan. Muitakin toki on.
Voi erittäin hyvin sanoa: Rooma ja Vatikaani ovat puhuneet, paavi on vahvistanut vastauksessa lausutun linjan. Siksi tämä asiakirja on tärkeä suomalaisen keskustelun yhtenä, mutta merkittävänä ekumeenisesti huomioitavana tekstinä.
Kesäkuussa vuonna 2022 tämän erittäin merkittävän Vatikaanin oppia käsittelevän ja linjaavan tahon nimi muuttui. Englanniksi: Congregation for the Doctrine of the Faith > Dicastery for the Doctrine of the Faith.
Mustalla pisteellä merkityissä kohdissa sisennetyllä tekstillä kommentoin lyhyesti luterilaisesta näkökulmasta. Joitakin kiinnostavimpia huomioita, jotka liittyvät myös suomalaiseen keskusteluun.
Cardinal, Prefecti, Emeritus. Dicastery for the Doctrine of the Faith (CDF) Wikimedia Commons / José Santamaria Cruz
Tästä alaspäin kaikki on Vatikaanin asiakirjan suomennosta. Paitsi mustalla pisteellä merkityt omat pohdintani.
Uskonopin kongregaation vastaus kysymykseen samaa sukupuolta olevien henkilöiden liittojen siunauksesta, 15.03. 2021
Uskonopin kongregaation vastaus kysymykseen samaa sukupuolta olevien henkilöiden liittojen siunauksesta
ESITETTYYN KYSYMYKSEEN:
Onko kirkolla valtaa antaa siunaus samaa sukupuolta olevien henkilöiden liitoille?
VASTAUS: Kieltävä.
Selittävä Huomautus
Joissakin kirkollisissa yhteyksissä kehitetään suunnitelmia ja ehdotuksia samaa sukupuolta olevien henkilöiden liittojen siunaamisiksi. Tällaisten hankkeiden motiivina on usein vilpitön halu toivottaa tervetulleeksi ja tukea homoseksuaalisia henkilöitä, joille on ehdotettu uskon kasvun polkuja.
Tässä Vatikaani myöntää, että monilla uudistuksia toivovalla on hyvä tarkoitus.
"jotta ne, jotka osoittavat homoseksuaalista suuntautumista, voivat saada apua, jota he tarvitsevat ymmärtääkseen ja täysin toteuttaakseen Jumalan tahdon elämässään”[1].
Vatikaani nostaa “Jumalan tahdon” elämässä kilvoittelun päämääräksi.
Tällaisilla poluilla Jumalan sanan kuuntelu, rukous, kirkollisiin liturgisiin toimiin osallistuminen ja hyväntekeväisyyden harjoittaminen voivat olla tärkeässä asemassa. Jotta voidaan ylläpitää sitoutumista oman historiansa tutkimiseen, ja vapauden ja vastuun noudattamista kasteessa saadulle kutsumukselle. Koska "Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja kirkko tekee samoin"[2] torjuen kaiken epäoikeudenmukaisen syrjinnän.
Kaste nähdään kristillisen elämän merkittävänä alkuna. Jumalan ja Kirkon rakkaus jokaista kohtaan on selvä asia. Epäoikeudenmukainen syrjintä torjutaan. Näin tässä kohtaa on jo linjattu useita lähtökohtia teeman käsittelyyn.
Kirkon liturgisten toimien joukossa sakramentaaleilla on erityinen merkitys: "Nämä ovat pyhiä merkkejä, jotka muistuttavat sakramentteja: ne merkitsevät erityisesti hengellisiä vaikutuksia, jotka saadaan kirkon välityksellä. Niiden avulla ihmiset ovat taipuvaisia ottamaan vastaan sakramenttien pääasiallisen vaikutuksen, ja erilaiset elämäntilanteet pyhitetään”[3].
Katolisen kirkon katekismus täsmentää siis, että "sakramentaalit eivät anna Pyhän Hengen armoa sakramenttien tapaan, vaan kirkon rukouksella ne valmistavat meidät vastaanottamaan armon ja ohjaavat meidät yhteistyöhön sen kanssa". (#1670).
Siunaukset kuuluvat sakramentaalien luokkaan, jossa kirkko "kutsuu meitä ylistämään Jumalaa, rohkaisee meitä anomaan hänen suojelustaan ja kehottaa meitä etsimään hänen armoaan elämän pyhyydessämme"[4]. Lisäksi ne "on perustettu eräänlaiseksi sakramenttien jäljitelmäksi, siunaukset ovat merkkejä ennen kaikkea hengellisistä vaikutuksista, jotka saavutetaan kirkon esirukouksella"[5].
Kolme asiaan liittyvää teologista termiä, Vatikaani, nostaa esiin: sakramentit, sakramentaalit ja siunaukset.
Näin ollen sakramentaalien luonteeseen mukautumiseksi, kun tiettyihin ihmissuhteisiin vedotaan siunausta, osallistujien oikean intention lisäksi, on välttämätöntä, että mitä siunataan on objektiivisesti ja positiivisesti määrätty vastaanottamaan ja ilmaisemaan armoa. Jumalan suunnitelmien mukaan, jotka on kirjattu luomiseen, ja jotka Kristus, Herra, on täysin ilmoittanut.
Vatikaanin korkein oppia ja uskoa määrittelevä virasto painottaa, että asian jolle siunausta pyydetään tulee olla hengelliselle elämälle objektiivisesti katsoen myönteinen. Siis raamatullisesti, hengellisesti ja opillisesti hyväksyttävä. Sellaisen asian tulee myös ankkuroitua 1) Jumalan luomistyöhön ja 2) Kristuksen antamaan ilmoitukseen.
Siksi vain ne todelliset asiantilat, jotka itsessään ovat määrätyt palvelemaan näitä päämääriä, ovat yhdenmukaisia kirkon antaman siunauksen olemuksen kanssa.
Tästä syystä ei ole luvallista antaa siunausta suhteille tai kumppanuuksille, edes vakaille, joihin liittyy seksuaalista toimintaa avioliiton ulkopuolella (eli sellaisen miehen ja naisen erottamattoman liiton ulkopuolella, joka on itsessään avoin elämän siirtymiselle). Kuten samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliset liitot[6].
Tässä lausutaan selkeä kielto. Muiden liittojen kuin, miehen ja naisen avioliiton siunaukselle. Samaa sukupuolta olevien liitot mainitaan siunaamisen torjuvassa asiayhteydessä.
Tällaisissa suhteissa olevien positiivisien elementtien läsnäolo, jotka ovat itsessään arvokkaita ja arvostettavia, ei voi oikeuttaa näitä suhteita ja tehdä niistä oikeutettuja kirkollisen siunauksen kohteita. Koska positiiviset elementit ovat olemassa sellaisen liiton yhteydessä, jota ei ole määrätty Luojan suunnitelman mukaan.
Myös suomalaisessa keskustelussa jotkut ovat yrittäneet oikeuttaa samaa sukupuolta olevien avioliittojen kirkollista siunausta ja vihkimistä korostamalla “positiivisia elementtejä”. Mutta Vatikaani linjaa: ei riitä, eikä muuta Kirkon kantaa, koska tulisi olla “Luojan suunnitelman mukaan”.
Lisäksi, koska henkilöiden siunaukset ovat suhteessa sakramentteihin, homoseksuaalisten liittojen siunausta ei voida pitää luvallisena. Tämä johtuu siitä, että ne muodostaisivat tietyn jäljitelmän tai analogian hääsiunaukselle[7], jota pyydetään avioliiton sakramentissa yhdistyneelle miehelle ja naiselle. Vaikka itse asiassa "ei ole mitään perusteita pitää homoseksuaalisia liittoja millään tavalla samanlaisina tai edes vähän samanlaisina kuin Jumalan avioliittoa ja perhettä koskeva suunnitelma”[8].
Roomalaiskatolisessa kirkossa avioliitto on sakramentti. Luterilaisessa kirkossa ei. Näin ollen yllä oleva argumentti on vahvempi roomalaiskatolisessa asiayhteydessä kuin luterilaisessa. Mutta se on silti merkittävä ja vahva myös luterilaisessa. Luterilaisen kirkon avioliittokäsitys on samaan aikaan sekä maallinen että hengellinen. Siinä on molemmat ulottuvuudet. Esimerkiksi perheen (isä+äiti+lapsi/lapsia) ihannetta (avioerojen todellisuus ei kumoa ihannetta) voi perustella erittäin vahvasti myös luterilaisista lähtökohdista.
Esimerkiksi sen arvovaltaista kirkon teologista perustelua luterilaisessa asiayhteydessä löytyy helpoiten 4. käskystä ja Suomen ev.-lut. kirkon Katekismuksen selityksestä siihen.
Julistus samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisten liittojen siunausten laittomuudesta ei siten ole eikä sen ole tarkoitus olla epäoikeudenmukaisen syrjinnän muoto. Vaan pikemminkin muistutus liturgisen riitin totuudesta ja sakramentaalien todellisesta luonnosta, kuten kirkko ne ymmärtää.
Vatikaani julistaa samaa sukupuolta olevien liittojen siunaukset laittomiksi. Tässä korostuu roomalaiskatolinen moraalinen näkökulma. Maalliset lait ovat tietysti asia erikseen, niihin ei roomalaiskatolinen kirkko kykene useinkaan vaikuttamaan. Sama asia voi Vatikaanin kannalta katsoen olla 1) moraalisesti laiton ja 2) jonkin maan lain mukaan laillinen. Kirkon oppi nousee sen omista lähtökohdista ja perusteluista. Ei maallisista valtioiden laeista.
Kristillinen yhteisö ja sen pastorit on kutsuttu ottamaan vastaan kunnioituksella ja sensitiivisyydellä henkilöt, joilla on homoseksuaalisia taipumuksia. Ja he osaavat löytää sopivimmat tavat, jotka ovat sopusoinnussa kirkon opetuksen kanssa julistaa heille evankeliumia sen täyteydessä. Samalla heidän tulee tunnistaa kirkon aito läheisyys – joka rukoilee heidän puolestaan, on heidän mukana ja jakaa heidän kristillisen uskon matkaansa[9] – ja ottaa opetukset vastaan vilpittömästi avoimin mielin.
Vatikaanin oppivirasto korostaa, että homoseksuaalisia taipumuksia omaavat tulee hyvin vastaanottaa kristillisiin yhteisöihin: kunnioituksella ja sensitiivisyydellä.
Vastaus esitettyyn kysymykseen ei sulje pois siunauksia, jotka annetaan yksittäisille henkilöille, joilla on homoseksuaalisia taipumuksia[10], jotka osoittavat tahtoa elää uskollisesti Jumalan ilmoitetuille suunnitelmille. Kuten kirkon opetus esittää. Pikemminkin se julistaa luvattomiksi kaikenlaisen siunauksen, joka pyrkii tunnustamaan heidän liittonsa sellaisiksi. Tässä tapauksessa tosiasiassa siunaus ei ilmentäisi aikomusta uskoa tällaisia yksittäisiä henkilöitä Jumalan suojelukseen ja apuun edellä mainitussa mielessä. Vaan hyväksyä ja rohkaista valintaa ja elämäntapaa, jota ei voida tunnustaa objektiivisesti järjestetyksi Jumalan ilmoitettujen suunnitelmien mukaan[11].
Yksittäisiä ihmisiä voi siunata. Mutta ei merkityksessä, että samalla siunaus kohdistuisi kirkon uskonopin vastaiseen elämäntapaan.
Samanaikaisesti kirkko muistuttaa, että Jumala itse ei lakkaa siunaamasta jokaista pyhiinvaeltaja lastaan tässä maailmassa, koska Hänelle "olemme Jumalalle tärkeämpiä kuin kaikki synnit, joita voimme tehdä"[12].
Mutta Hän ei siunaa eikä voi siunata syntiä: Hän siunaa syntistä ihmistä. Jotta tämä tunnistaisi olevansa osa Hänen rakkauden suunnitelmaa ja antaisi Hänen muuttaa itseään. Hän itse asiassa "ottaa meidät sellaisina kuin olemme, mutta ei koskaan jätä meitä sellaisiksi kuin olemme"[13].
Tässä Vatikaani lausuu vastauksen tavalla, joka kertoo kiistakymyksen kirkollisen päätöksen perustelun lyhyesti, selkeästi ja yksinkertaisesti. Vaikkakin karusti: Jumala ei siunaa, eikä voi siunata syntiä. Tämän vastauksen tavalliset kristityt ja kansa ymmärtää mitä sillä tarkoitetaan. Mutta kirkon omat papit ja piispat vain erittäin jopa (yllättävää kyllä) äärimmäisen harvoin näin sanovat. Miksi niin monet eivät sano asiaa näin vaan jopa välttävät sitä viimeiseen asti? Syitä on monia. Tässä joitakin: liberaaliteologia, pelkuruus, halu muotoilla asia pehmeämmin ja pyöreämmin, käyttää muita ilmauksia ym.
Selvä enemmistö papistosta on Suomen ev.-lut. kirkossa jo valmiita siunaamaan kyseisiä liittoja, joten se toki kertoo paljon. Mutta kirkon opilliset konservatiivit saattavat rohkaistua kuullessaan Vatikaanin oppiviraston johtajan, paavin hyväksynnällä, lausuvan nuo sanat.
Edellä mainituista syistä Kirkolla ei ole eikä voi olla valtaa siunata samaa sukupuolta olevien henkilöiden liittoja edellä tarkoitetussa merkityksessä.
Tärkeä lisämerkitys: Vatikaanin mukaan Kirkolla ei edes ole, eikä voi olla valtaa siunata näitä liittoja. Vatikaanin oma kommentaari (linkki on alussa), viralliseen vastaukseen, toteaa että Kirkolla ei ole valtaa yli Jumalan ilmoitettujen suunnitelmien ja totuuksien. Kirkko ei ole asian päättäjä tai ratkaisija vaan Jumala on. Kirkko vain tulkitsee ja todistaa niistä. (This all implies a power that the Church does not possess, because she does not have the power over God's designs, which would otherwise be rejected and denied. The Church is not the arbiter of these designs and the truths they express, but their faithful interpreter and witness.)
Suvereenia paavi Franciskusta informoitiin, ja hän antoi suostumuksensa edellä mainitun Vastauksen Kysymykseen julkaisemiseen liitteenä olevan selittävän huomautuksen kanssa. Audienssissa, joka annettiin allekirjoittaneelle tämän kongregaation sihteerille.
Rooma, uskonopin kongregaatiosta, 22. helmikuuta 2021, apostoli Pyhän Apostoli Pietarin piispanistuimen juhlana.
Luis F. Card. Ladaria, Prefekti
S.I. Giacomo Morandi
Sihteeri Archbishop tit. of Cerveteri
[1] FRANCIS, Apostolic Exhortation Amoris laetitia, 250.
[2] SYNOD OF BISHOPS, Final Document of the XV Ordinary General Assembly, 150.
[3] SECOND VATICAN ECUMENICAL COUNCIL, Constitution on the Sacred Liturgy Sacrosanctum Concilium, 60.
[4] RITUALE ROMANUM ex Decreto Sacrosancti Oecumenici Concilii Vaticani II instauratum auctoritate Ioannis Pauli PP. Il promulgatum, De bendictionibus, Praenotanda Generalia, n.9.
[5] Ibidem, n. 10.
[6] Catechism of the Catholic Church, 2357.
[7] In fact, the nuptial blessing refers back to the creation account, in which God's blessing on man and woman is related to their fruitful union (cf. Gen 1:28) and their complementarity (cf. Gen 2:18-24).
[8] FRANCIS, Apostolic Exhortation Amoris laetitia, 251.
[9] Cf. CONGREGATION FOR THE DOCTRINE OF THE FAITH, Letter Homosexualitatis problema On the Pastoral Care of Homosexual Persons, 15.
[10] De benedictionibus in fact presents an extended list of situations for which to invoke the blessing of the Lord.
[11] CONGREGATION FOR THE DOCTRINE OF THE FAITH, Letter Homosexualitatis problema On the Pastoral Care of Homosexual Persons, 7.
[12] FRANCIS, General Audience of December 2, 2020, Catechesis on Prayer, the blessing.
[13] Ibidem.