Kiista avioliitosta repii anglikaanista kirkkoyhteisöä. - Osa 2. Sen ytimessä oleva teologinen asiakirja ja sen kommentointia.
Artikkelissa esitellään Kigalin Sitoumusta, jolla klassisen kristinuskon anglikaanit hylkäsivät Canterburyn arkkipiispan johtajuuden. Anglikaanit ovat myrskyssä.
Justin Welby
Muokkauksia 22.5. klo 00.01: Lähinnä kielioppia parannettu ja aivan vähän muuten.
Muokkauksia 22.5. klo 16.39: Cantenbury > Canterbury ja otsikkoa täsmennetty.
Kuva: Roger Harris / Wikimedia Commons
Anglikaaninen kirkkoyhteisö hajosi kiistaan samaa sukupuolta olevien avioliittojen siunaamisesta. Tästä kirjoitin tämän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa. Lyhyt kertaus on paikallaan.
Huhtikuussa 17.-21. 2023 järjestettiin merkittävä konferenssi Ruandan, Kigalissa. Kyseessä oli evankelikaalista eli herätyskristillistä suuntaa edustavan yhteistyöverkoston GAFCON (The Global Fellowship of Confessing Anglicans) IV kokoontuminen.
Se julkaisi asiakirjan, Kigalin Sitoumus.
Sitoumuksen linjaukset edustavat jopa 85% anglikaaneista. Siinä kutsutaan samaa sukupuolta olevien avioliittojen siunaajia katumukseen, syrjäytetään Canterburyn arkkipiispa ja kerrotaan tulevaisuuden suunnitelmista.
Sitoumusta liittyi tukemaan enemmistöä anglikaaneista edustava yhteistyökumppani eli GSFA (Global South Fellowship of Anglican Churches). Se on eteläisen pallonpuoliskon opillisesti konservatiivisten anglikaanisten kirkkojen ja provinssien yhteisö.
Kokouksen asiakirja syyttää erittäin voimakkaasti Englannin Kirkon johtajaa eli Canterburyn arkkipiispa Justin Welbyä apostolisesta uskosta luopumisesta.
Taustana on erityisesti 9.2. 2023 tekemä Englannin Kirkon kirkolliskokouksen päätös samaa sukupuolta olevien avioliittojen siunaamisesta. Canterburyn arkkipiispa tuki päätöstä ja äänesti sen puolesta.
Tämä oli perinteisesti uskoville anglikaaneille niin sanotusti viimeinen pisara. Alle kahden viikon päästä 20.2. jo malja läikkyi näkyvästi yli.
Nimittäin GSFA julkaisi oman Tuhkakeskiviikon Julkilausuman, jossa se irtisanoutui Welbyn johtajuudesta. Myös GAFCON edustajien ymmärrys ja sietokyky arkkipiispaa kohtaan kertakaikkiaan päättyi. Tämä ilmeni huhtikuun konferenssissa julkaistussa Kigalin Sitoumuksessa.
Justin Welbyllä on virkansa puolesta maailman laajassa anglikaanien yhteisössä johtajan asema ja tehtävä, sillä hän on ensimmäinen vertaistensa joukossa (primus inter pares).
Kigalin Sitoumus yhdistettynä Tuhkakeskiviikon Julkilausumaan - GAFCON ja GSFA – suuri ja kiistaton anglikaanien enemmistö otti pois Welbyn globaalin johtoaseman ja tehtävän. Luottamus meni. Paluu johtajaksi on mahdollinen enää vain katumalla.
Vaikka Justin Welby juuri kruunasi näyttävin menoin kuningas Kaarle III:n, ei häntä kohtaan ole enää riittävää luottamusta anglikaanien enemmistöllä.
Welby on kuitenkin edelleen Englannin Kirkon johtava arkkipiispa.
Kigalin Sitoumus on hyvin mielenkiintoinen ja hengellisesti monipuolinen asiakirja. Siinä on paljon ja painavaa teologista sisältöä. Seuraavassa kerron laajasti asiakirjan tekstiä seuraten sen sisällön.
Lukija huomaa helposti, että Sitoumuksen perusteluissa on sellaisia ajatuksia, joilla voi olla oleellista merkitystä Suomen ev.-lut. kirkon sisäisten kiistojen keskusteluissa.
Auki kirjoitan suomeksi asiakirjan melkein koko sisällön. Kommentoin monia kohtia. Tässä artikkelissa en käsittele Suomen ev.-lut. kirkon kiistaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisesta ja siunaamisesta.
Sen sijaan artikkelini keskittyy kuvaamaan tarkasti meille läheisen Anglikaanisen kirkkoyhteisön sisäistä jakaantumista merkittävän ja tuoreen kansainvälisen asiakirjan sisältöä avaten.
Suomalainen lukija voi lukiessa pohtia kotoisen Suomen ev.-lut. kirkon kiistaa hieman etäämmältä tutustuen anglikaanisen kirkkoyhteisön tilanteeseen.
Lukija voi tarkistaa ja saada täydellisen kuvan asiakirjan yksityiskohdista lukemalla alkutekstin. Se löytyy täältä:
GAFCON IV – The Kigali Commitment
Kigalin Sitoumus edustaa suuren enemmistön anglikaaniyhteisön edustuksen teologista arviota homoparien liittojen siunaamisen merkityksestä. Referoin nyt asiakirjan lähes koko sisällön. Keskeisiä sanoja ja lauseita olen lihavoinut. Kommentoin joitakin sen kohtia. Kommentit erottuvat mustalla pisteen merkinnällä ja sisennettynä.
Ruandan pääkaupungissa oli paikalla 1302 delegaattia, 52 maasta, joista piispoja 315.
Kigalin konferenssissa osallistujat tutkivat Uuden testamentin kirjettä kolossalaisille.
Siitä on löydetty ensimmäinen asiakirjan viitattu raamatunkohta: ”Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen.” (Kol. 2:8)
Maallinen filosofia on pettänyt osan uskonyhteisöstä.
Näin ollen ne perustelut, joihin tukeutumalla uudistajat väittävät olevansa kirkossa oikeutettuja siunaamaan samaa sukupuolta olevien liittoja, ovat Sitoumuksen mukaan saaneet vaikutuksia maallisista ja petollisista filosofioista.
Uutta opillista käytäntöä pidetään ”radikaalina poikkeamana evankeliumista”. Monet ovat saapuneen konferenssiin ”vainon ja konfliktin” tilanteista. Kaikki eivät näiden asiantilojen vuoksi päässeet.
Luterilainen muistaa, että sana, evankeliumi, voi tarkoittaa kristillisessä kielenkäytössä eri asioita. Luterilaiset puhuvat evankeliumista suppeassa ja laajassa merkityksessä. Edellinen tarkoittaa pelastussanomaa Kristuksen armosta ja jälkimmäinen sisältää myös moraalilain. Kigalin Sitoumuksen tekstissä ei avata “evankeliumi” sanan tässä käytettyä tarkkaa sisältöä.
Kigalin Sitoumuksessa on ensimmäisten ekumeenisten kirkolliskokousten sävyä. Sillä siinä kerrotaan monien johtajien saapuneen konferenssiin ”vainon ja konfliktin” tilanteista. Uskonsa tähden kärsineet johtajat saapuvat puolustamaan apostolista uskonoppia.
Sitoumus korostaa selkeästi Raamatun arvoa. Se määrittelee Raamattua, Jumalan kirjoitetuksi sanaksi, tulkitsee itse itseään, ei tarvitse täydennystä, eikä sitä voi kumota ihmisen viisaudella.
Raamatun, Sitoumus, tunnustaa auktoriteetiksi, selkeäksi, elämän ohjeeksi ja kirkon lopulliseksi auktoriteetiksi. Sitoumus lainaa aiempaa GAFCON:in vuoden 2008 Jerusalemin Julistusta:
Kirkollinen yhteys rikkoontuu, jos Jumalan sana syrjäytetään tai yritetään tulkita jollain tavalla siten, että tekstin yksinkertainen / selvä / tavallinen (plain) lukeminen kanonisessa asiayhteydessä kumotaan. Silloin käy niin, että tekstin totuudellisuus, selkeys, riittävyys ja siksi auktoriteetti tulee kielletyksi.
Kigalin Sitoumuksen itseymmärrys ja tunnustautuminen Raamatun merkitykseen kirkon uskon ja elämän ohjeena ei jää epäselväksi. Arvo, auktoriteetti ja merkitys ilmaistaan erittäin selkeästi.
KRIISIN TAUSTA
Nykyisen kriisin taustalla on pitkän aikaa anglikaanisessa kirkkoyhteisössä toteutunut etääntyminen Raamatun auktoriteetista.
Kigalin Sitoumus korostaa, että 25 vuoden aikana suurimman osan johtajista (primates) lausumien jatkuvien varoituksien sivuuttamista. On siis tapahtunut toistuvasti etääntymistä ja irtaantumista Raamatun auktoriteetista. Tämä on repinyt yhteisöä.
Nämä varoitukset on häpeämättömästi ja tarkoituksellisesti jätetty huomioimatta. Nyt tilanne on edennyt niin vaikeaksi ja pahaksi, että sitä ei voi enää korjata.
Sitoumuksen mukaan viimeisin virhe oli Englannin Kirkon yleisen synodin eli kirkolliskokouksen helmikuussa 2023 tehty enemmistön äänestyspäätös toivottaa tervetulleeksi piispojen ehdotus samaa sukupuolta olevien siunaamisesta.
Tämä saattaa Kigalin Sitoumuksen mukaan Pyhän Hengen murheelliseksi ja Sitoumuksen tukijat, että Englannin Kirkko on päättänyt siunata synnin. (“leadership of the Church of England is determined to bless sin”)
Asiakirja sanoo ydin ongelman suoraan ja vääntää rautalangasta: syntiä aletaan siunata.
Tietenkään syntiä, Jumalan lain vastaista, ei saa siunata. Tilanne on ajautunut avoimeen ristiriitaan: kirkollisin sanoin ja kirkollisin teoin.
Samalla sanamuodolla myös kristinuskon suurin kirkkokunta, roomalaiskatolinen kirkko, ilmaisee kantansa samaan asiaan viitatessaan Jumalaan: “But he does not and cannot bless sin” .
Myös ortodoksinen kirkko on lausunut voimakkaasti tästä teemasta arvovaltaisessa Suuressa ja Pyhässä Synodin vuonna 2016.
Paikalla olivat esimerkiksi Konstantinopolin Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos, Aleksandrian patriarkka Teodoros ja Jerusalemin patriarkka Teofilos.
“10. Kirkko ei hyväksy jäsenilleen samaa sukupuolta olevien välisiä liittoja eikä muitakaan avioliittoa korvaavia yhteiselämän muotoja. Kirkon on käytettävä kaikkia mahdollisia pastoraalisia keinoja, että tällaisissa liitoissa elävät ymmärtäisivät katumuksen ja kirkon rakkauden merkityksen.”
Sitoumus tuo esiin sen, että Jumala ei kuitenkaan siunaa samaa sukupuolta olevien liittoja. Sitoumuksen mukaan on pastoraalisesti petollista ja pilkkaavaa laatia rukouksia, joissa kutsutaan Jumalan nimessä siunausta näille liitoille.
Asiakirja käyttää erittäin voimakasta kieltä. Ottakaamme huomioon, että nämä ankarat ja syyttävät sanavalinnat kohdistuvat erityisesti Englannin Kirkon johtoon. Kigalin Sitoumuksen mukaan tämä kirkko pettää ihmisiä ja toimii pilkkaavasti käyttäen Jumalan nimeä. Taustalla voi nähdä esimerkiksi Katekismuksessa olevan käskyn: älä käytä väärin, Herran, Jumalasi nimeä. Sen tausta on 2. ja 5. Mooseksen kirjassa: kymmenessä käskyssä.
Sitoumus korostaa voimakkaasti avioliiton asemaa. Ilmaisten, että ainoa asianmukainen konteksti seksuaaliselle aktiivisuudelle on muut poissulkeva elinikäinen avioliitto miehen ja naisen välillä. Muuten Sitoumuksen mukaan seuraa loukkaus luomisjärjestykseen (Matt. 19:4-6) ja vaarantuu pelastus. (1. Kor. 6:9).
Tässä asiakirja yhdistää klassisen anglikaanisen avioliitto-opetuksen rikkomiseen 1) luomisjärjestyksen vahingoittamisen, 2) jopa ikuisen elämän vaarantumisen. Näin tehdessään asiakirja nostaa kiistakysymyksen samaa sukupuolta olevien avioliittojen siunaamisesta pelastuskysymyksen tasolle.
Tämä heidän käsitys kiistakysymyksen teologisesta ja hengellisestä painoarvosta, vakavuudesta, auttaa ymmärtämään miksi Englannin Kirkon päätös on todellakin merkinnyt rajan, jota ei saa ylittää, punaisen viivan, ylittämistä. Siksi he irtisanoutuvat hengellisen ja eettisen opetuksen uudistajien (muuttajien) johtajan Justin Welbyn alaisuudesta. Tällaista torjuntaa ei tehdä kevyesti.
Julkiset lausumat, Canterburyn arkkipiispalta ja muilta Englannin Kirkon johtajilta, samaa sukupuolta olevien siunausten tueksi ovat Sitoumuksen mukaan ordinaatio- ja konsekraatiovalojen pettämistä: karkottaa väärä, ylläpitää ja puolustaa totuutta, joka on opetettu Raamatussa, sisältyvät näihin valoihin.
Tämä on suuri ja vakava asia: erittäin ankara syytös. Tuollaiset sanat kertovat paljon miten tulehtunut ja vaikea anglikaanisen yhteisön tilanne on.
Nämä lausumat ovat Lambeth Konferenssin 1998 päätöksen 1.10 torjumista, joka julisti, että ´homoseksuaalisuuden harjoittaminen on yhteen sopimatonta Raamatun kanssa` ja neuvoi vastustaen torjumaan ´laillistamisen tai siunaamisen samaa sukupuolta olevien liitoille`.
Canterburyn arkkipiispa on itsekin sanonut, että Lambethin päätös on voimassa. Näin Kigalin Sitoumus muistuttaa.
Sitoumuksessa todetaan, että vuoden 2022 Lambeth osoitti syviä jakaatumisia anglikaanisessa kommuuniossa. Monet piispat eivät osallistuneet ja osa osallistuneista vetäytyi jakamasta ehtoollispöytää.
Lambethin konferenssi on merkittävin anglikaaninen kokous. Se kokoontuu kerran kymmenessä vuodessa Canterburyn arkkipiispan johdolla. Sen päätöksillä on suuri merkitys. Samaa sukupuolta olevien parien siunaaminen on Lambethin päätöksen vastaista.
Sitoutumus toteaa, että on tapahtunut Canterburyn arkkipiispan epäonnistuminen. Ja myös muiden kommuunion ykseyttä varjelevien instrumenttien: Lambethin konferenssi, Anglikaanien konsultoiva neuvosto, hallintoalueiden johtajien tapaaminen.
Niinpä sen mukaan ei ole enää luottamusta näihin ykseyden välineisiin. Ne eivät enää mahdollista hyväksyttävää tietä eteenpäin niille, jotka ovat sitoutuneet Kirjoitusten totuuteen, selkeyteen, riittävyyteen ja auktoriteettiin. Instrumentit ovat epäonnistuneet säilyttämään todellisen yhteyden Jumalan sanassa ja jaetussa uskossa Kristukseen. Näin oppositio linjaa.
Mainitut neljä instrumenttia ehdottavat, että tie eteenpäin on oppia kulkemaan yhdessä ´hyvässä erimielisyydessä`. Kuitenkin me hylkäämme väitteen, että kaksi vastakkaista positiota voisivat olla voimassa asioissa, jotka vaikuttavat pelastukseen. Emme voi ´kulkea yhdessä` hyvässä erimielisyydessä niiden kanssa, jotka vapaaehtoisesti valitsevat kulkea pois ´uskosta joka on kerran pyhille annettu`(Juud. 3.)
Anglikaanisten kirkkojen keskinäistä yhteyttä varjelleet instrumentit, välineet, eivät enää kykene hoitamaan tehtäväänsä. Justin Welby johtaa kaikkia niitä neljää yhteyden välinettä, ja kun häneen ei enää luoteta niin tämä on seuraus. Kigalin Sitoumus torjuu mielenkiintoisesti kahden vastakkaisen kannan saman aikaisen voimassa olon kirkossa, anglikaanisesssa kommuuniossa.
Lopussa lainattu raamatunkohta (Juud. 3) on tunnettu siitä, että se ilmaisee uskonopin olevan kirkolle annettu jo kauan sitten. Se on yleinen ja tärkeä keskusteltaessa kristillisen opin pysyvyyden ja muuttumattomuuden tärkeydestä. Kyseessä on yksi keskeinen raamattuperuste. Nyt tehty Englannin Kirkon päätös on vastoin sitä. Tämä tulkitaan vakavaksi virheeksi, joka vahingoittaa yhteyttä.
Jumalan kansa ´kulkee hänen teitään`, ´kulkee totuudessa` ja ´kulkee valossa`, nämä vaativat, että emme kulje kristillisessä yhteydessä niiden kanssa, jotka ovat pimeydessä (5. Moos. 8:6; 2. Joh. 4; 2. John 1:7), näkee Sitoumus vallitsevan asiantilan.
Kigalin Sitoumuksen mukaan, Canterburyn arkkipiispan viran hoitajat ovat viran jatkuvuudessa (successive) epäonnistuneet suojelemaan uskoa kutsumalla tärkeimpään anglikaanien yhteisön kokoontumiseen, Lambethin konferenssiin, piispoja, jotka omaksuvat ja promoavat Raamattua vastaan olevia käytäntöjä.
Tämä kirkkokurin epäonnistuminen on yhdistynyt nykyisen Canterburyn arkkipiispan toivottaessa tervetulleeksi säännökset liturgiset resursseille siunata nämä käytännöt, jotka ovat Raamattua vastaan. Tämä tekee hänen johtajuutensa Anglikaanisessa kommuuniossa täysin puolustamattomaksi.
Tässä kuvataan Justin Welbyn vakavia virheitä, jotka tekevät hänen johtajuutensa globaalissa anglikaaniyhteisössö “puolustamattomaksi”.
KUTSU KATUMUKSEEN
Sitoumukseen liittyjät rukoilevat, että oikeaoppisen kristillisen uskon sanoin tai teoin kieltäneet katuisivat ja palaisivat Herran luo. (Jerusalemin Julistus)
Tässä liitytään aiempaan GAFCON:in asiakirjaan: eritellään kaksi kieltämisen tapaa: sanat ja teot.
Sitoumukseen liittyjät muistuttavat, että opettajat tuomitaan ankarammin (Jaak. 3:1)
Siksi he kutsuvat provinsseja, hiippakuntia ja johtajia, jotka ovat etääntyneet raamatullisesta oikeaoppisuudesta katumaan epäonnistumistaan pitää kiinni Raamatun opetuksista.
Tämä sisältää sellaiset asiat kuten ihmisen seksuaalisuus ja avioliitto, Kristuksen ainutlaatuisuus ja jumaluus, Hänen ruumiillinen ylösnousemus, lupaama paluu, kehotukset ottaa vastaan kristillisen usko, katumus ja viimeinen tuomio, linjaa Sitoumus.
Tässä luetellaan laajasti opillisia ja opetuksellisia asioita, joista ei ole riittävällä tavalla pidetty kiinni. Raamatun merkitystä uskonopin auktoriteettina korostetaan. Taustalla on siis muitakin suuria opetukseen liittyviä asioita kuin Englannin Kirkon päätöksen seurauksena vahvasti pinnalle noussut kiistakysymys.
Odotamme tätä katumusta, mutta siihen asti kommuunio, yhteys, heidän kanssaan on murtunut. Arvioimme, että kieltäytymällä katumasta he ovat poistaneet oikeutensa johtaa Anglikaanista yhteisöä. Me sitoudumme työskentelemään puhdasoppisten korkeimpien johtajien (primates) ja muiden johtajien kanssa uudelleen asettaaksemme Kommuunion raamatullisille juurilleen.
Jälleen Sitoumus viitoittaa selvän tien kirkollisen yhteyden palauttamiselle. Welbyn ynnä muiden on nöyrryttävä. Kaduttava. Tulkinta on, että eksyneet johtajat ovat - itse - poistaneet oikeutensa toimia kirkkoyhteisön johdossa.
TUEMME USKOLLISIA ANGLIKAANEJA
Asiakirja ilmaisee, että Gafconin primaatit tunnustavat uusia puhdasoppisia hallintoalueita uskollisille anglikaaneille, kuten Anglikaaninen kirkko Pohjois-Amerikassa (ACNA), anglikaaninen kirkko Brasiliassa ja anglikaaninen verkosto Euroopassa (ANiE).
Asiakirjassa rohkaistaan Gafcon primaatteja jatkamaan yhdessä olemista ja rukoilemaan niiden uskollisten anglikaanien puolesta, jotka pysyvät Englannin Kirkossa. Sitoumus ilmaisee tuen heidän pyrkimykselle pitää yllä raamatullista puhdasoppisuutta ja vastustaa murtumia Lambethin konferenssin vuoden 1998 päätökseen I.10.
Tässä tarkoitetaan “murtumia”, kuten siis Englannin kirkon päätös siunata samaa sukupuolta olevien avioliittoja seurauksineen. Lambethista kirjoitin jo aiemmin eli kyseessä on merkittävin anglikaanien konferenssi. Se piti yllä perinteisen linjan vuonna 1998, joka on voimassa.
PASTORAALINEN TUKI
Sitoumus lausuu, että tietoisina omasta synnistä ja heikkoudesta sitoudumme tarjoamaan asianmukaista pastoraalista tukea kirkkojemme kaikille ihmisille. Tämä on yhä välttämättömämpää seksuaalisen ja sukupuolisen hämmennyksen vuoksi, jota promotoidaan vapaasti ja systemaattisesti läpi maailman. Asianmukainen pastoraalinen tuki affirmoi uskollisuuden avioliitossa ja pidättyvyyden yksin ollessa.
Kigalin asiakirjan mukaan ei ole asianmukaista pastoraalista tukea johtaa ihmisiä harhaan teeskentelemällä, että Jumala siunaa seksuaalisesti aktiivisen suhteen kahden samaa sukupuolta olevan välillä. Tämä on rakkaudetonta, koska se johtaa heidät erehdykseen (error) ja asettaa kompastuskiven heidän tielleen Jumalan valtakunnan perimisessä (1. Kor. 6:9-10).
Näissä kohdissa asiakirja toteaa kolme periaatetta: 1) aviollinen uskollisuus, 2) pidättyväisyys yksin oleville ja 3) kahden samaa sukupuolta olevan välisen seksuaalisesti aktiivisen suhteen merkitsevän “kompastuskiven” asettamista pelastuksen asian tielle.
Tätä pelastuskysymyksen asiaa Sitoumus ei kuitenkaan täsmennä, kuvaa tai selitä enempää. Joten voinee tulkita, että kenties konservatiiviset anglikaanit voisivat ja kykenisivät asiaa vielä lisää tarkentamaan?
Eli tarjoamaan teologisesti tätä vakavaa tasoa - pelastuskysymys - vieläkin tarkemmin selittävän korkeamman resoluution kuvauksen. Mitä he tarkoittavat täsmällisemmin kerrottuna ja tarkennettuna?
Entä: Jumalan lain ja armon merkitys? Mahdolliset poikkeukset? Lieventävät asianhaarat? Kirkon johtajien aiheuttama seurakuntalaisten harhaan johtaminen? Ynnä muita kysymyksiä.
HUOM. En tässäkään kohdassa ota, tässä artikkelissa, kantaa pappina asioihin. Teen vain yleisellä tasolla huomioita artikkeliin, lähinnä heitän kysymyksiä anglikaaneille.
Kuten Lambethin resoluutio I.10 affirmoi, Kigalin sitoumus vastustaa persoonien parjausta ja halventamista, myös heidän, jotka eivät seuraa Jumalan teitä. Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.
Nämä ovat yleisesti kristinuskossa itsestään selvät asiat. Mutta silti näitä on tärkeä uudestaan ja uudestaan tuoda esiin. Kigalin Sitoumus ilmaisee näillä lauseilla selvästi pyrkimyksensä aitoon - myös erimielisten - kunnioittamiseen.
Jokainen on erittäin arvokas persoona, riippumatta siitä millaisia ajatuksia ja mielipiteitä tai miten toimii ja käyttäytyy. Jumalan kuva, on raamatullinen luomisen teologiaan perustuva ilmaisu. Se kertoo, että jokaisen ihmisarvolla on jakamaton ja luovuttamaton kristillinen perusta. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä.
Asiakirja lausuu, että olemme kiitollisia Jumalalle heistä, jotka pyrkivät elämään uskollisuudessa Jumalan sanalle, kaikkien seksuaalisten kiusausten edessä. Lupaudumme uudestaan tukemaan ja huolehtimaan toisistamme rakkaudellisesti ja pastoraalisesti sensitiivisellä tavalla. Olemme Kristuksen ruumiin jäseniä, rakennamme toisiamme Sanassa ja Hengessä. Ja rohkaisten toisiamme kokemaan Jumalan transformoiva voima, kun kuljemme uskon polkua katumuksessa ja kuuliaisuudessa, joka johtaa elämän täyteyteen.
Katumus ja kuuliaisuus ovat sanat jotka laajemminkin ilmaisevat tämän Sitoumuksen sisältöä. Keskuksessa on uskottomuus tai uskollisuus Raamatussa olevalle opetukselle.
KOMMUUNION UUDELLEEN ASETTAMINEN
Kigalin sitoumus tuo esiin ilon yhteisestä GAFCON-GSFA johtajien kokouksesta. Yhdessä ne edustavat ylivoimaista enemmistöä (arvioitu 85%) globaalisti anglikaaneista.
Tämä tässä mainittu 85% on valtava luku. Vaikka luvussa voinee olla jonkun verran tilaa keskustelulle, niin silti tilanne on erittäin selvä: ylivoimainen enemmistö tahtoo uskollisuutta Raamatun opetukselle ja on myös valmis syrjäyttämään tarvittaessa, itsensä koko yhteisön historiallisen johtajan. Canterburyn arkkipiispa joutuu väistymään, koska hän on vain erehtyvä ihminen. Raamattu Jumalan sanana ylittää hänet. Anglikaanit asettavat selkeästi Raamatun ja kiistattoman kristillisen tradition opetuksen keskiöön. Voisi sanoa näin Kaarle III kruunauksen jälkeisissä tunnelmissa: Raamattu on asetettu näyttävästi anglikaanien yhteisön valtaistuimelle.
Sitoumus kertoo, että GAFCON ja GSFA roolit täydentävät toisiaan Anglikaanisessa kommuuniossa.
GAFCON on liike (movement), joka fokusoitunut evankeliointiin, lähetykseen, kirkkojen istutukseen, tuen ja kodin tarjoamiseen uskollisille anglikaaneille, joita painostetaan tai vieraannutetaan revisionistisista hiippakunnista ja provinsseista.
GSFA fokusoituu asettamaan opillisesti perustavia struktuureja kommuunioon.
He iloitsivat yhteisestä sitoumuksesta kolmeen fundamentaaliin: 1) Jeesuksen Kristuksen herruus; 2) Jumalan sanan auktoriteetti ja selkeys; 3) lähetystyön ensisijaisuus maailmassa.
Tässä on selkeästi ilmaistuna kahden merkittävän, klassiseen kristinuskoon sitoutuneen, anglikaanisen toimijan, voinee sanoa: yhdistävä ydin.
Molemmat ovat samaa mieltä: kirkkojen ja kristittyjen yksimielisyys kommuuniossa tulee perustua oppiin / opetukseen (doctrine). Tämä määrittää anglikaanisen identiteetin, ei Canterburyn istuimen tunnustus.
Selkeästi ilmaistaan, että oikea opetus on tärkeämpää kuin näkyvä kirkkojen ykseys. Anglikaanisuus levisi Englannista lähetystyön seurauksena Britannian Imperiumin aikana.
Tämän seurauksena, ja kenties kolonianismin vaikuttamana, ovat englantilaiset lakimiehet kirjoittaneet joidenkin esimerkiksi afrikkalaisten kirkkojen kirkkolait. Niihin on kirjattu ainakin joissakin kirkoissa erittäin vahvat siteet nimenomaan Englannin Canterburyn arkkipiispaan.
Tunnettu anglikaaninen kirkonmies ja toimittaja, George Congor (Anglican Unscripted, YouTube), on kertonut, että joissakin kirkoissa kirkkolaki vaatii jopa kuuden vuoden prosessin, jotta kirkkolaista voidaan poistaa virallinen side Canterburyn arkkipiispaan.
Tämä prosessi taitaa olla alkanut tai alkamassa, yhdessä tai useammassa kirkossa.
Sitoumus jatkaa: Puhtaasta opista erkaantumisen vuoksi GAFCON ja GSFA eivät voi enää tunnustaa Canterburyn arkkipiispaa yhteisön instrumentiksi, ”ensimmäiseksi vertaistensa joukossa”. (primaatit)
Englannin kirkko on valinnut haitata suhdettaan kommuunion puhdasoppisten provinssien kanssa.
Asiakirja toivottaa tervetulleeksi GSFA tuhkakeskiviikon julkilausuman, jossa kutsuttiin uudelleen asettamaan ja järjestämään yhteisöä. Siinä kiitetään GSFA:n kutsua tehdä yhteistyötä Gafconin ja muiden puhdasoppisten anglikaanisten ryhmittymien kanssa.
Työskennellen hahmottaa ja luonnostella yhteistä elämää ja kuinka voivat säilyttää evankeliumin julistuksen ensisijaisuuden ja tehdä oppilaita kaikista kansoista.
Kommuunion uudelleen asettaminen on kiireellinen asia. Siihen kuuluvat oikeanlainen ja voimakas perusta, lailliset ja perustavat moninaisuudet erilaisissa Provinsseissa.
Tässä ilmaistaan kiireellisyys motivaatioksi ja laillisuus muutosten päämääräksi. Tähän edellinen viitannee luottamuksen menetyksenä Justin Welbyyn ja jälkimmäinen alkaviin esimerkiksi kirkkolakien ja säädöksien muutoksiin.
Päämäärä on, että puhdasoppiset anglikaanit ympäri maailmaa saavat selkeän identiteetin, globaalin hengellisen kodin, josta voivat olla ylpeitä, vahvan johtajuuden rakenteet, jotka antavat pysyvyyden ja suunnan Globaaleille anglikaaneille. He sitoutuvat rukoilemaan Jumalan ohjausta tähän uudelleen asettamisen prosessiin, että Gafcon ja GSFA toimisivat Hengen mukaan.
7. tulevaisuuden prioriteettia:
Sitoumus luettelee:
opetuslapseuden, evankelioinnin ja lähetyksen vuosikymmen, seuraavan sukupolven johtajat, nuorten ja lasten ohjaaminen Jumalan sanalla sekä piispojen koulutuksen tuottamaan uskollisia, rohkeita ja palvelevia johtajia.
Tästä näkyy ja ilmenee muutoksen suuri laajuus. Ja perusteellinen kirkkojen toiminnan läpäisevä uudistaminen.
LOPUKSI
Justin Welbyn edustajan kommentit GAFCON IV kokoukseen voi katsoa täältä.
Anglikaaniseen maailmaan on muodostunut ja muodostumassa uudenlaiset auktoriteetin rakenteet: kaksi kirkkojen yhteisöä. Näitä voi ilmaista nimillä Canterbury Communion ja Kigali Commitment Communion.
Ensimmäistä johtaa Canterburyn arkkipiispa ja toista lähiaikoina valittava arkkipiispa ensimmäinen vertaistensa joukossa.
Canterburyn yhteisön vahvuus kaikista anglikaaneista on arviolta noin 15% ja uuden yhteisön kattavuus peräti noin 85%.
Tämä perustuu sunnuntaiden jumalanpalvelusten osallisujamäärään.
Canterbury Communion:
Church of England, U. S. Episcopal Church, Anglican Church of Canada, Episcopal Church on Brazil, Church of Scotland, Church of Wales. Ainakin nämä, ehkä enemmänkin.
Kigali Commitment Communion:
Anglican Church of Nigeria (n. 18 miljoonaa jäsentä), Anglican Church of Uganda (n. 11 miljoonaa), Anglican Church of Sudan, Anglican Church of North America, Anglican Church of Rwanda, Anglican Church of Sudan, Anglican Church of Uganda, Anglican Church of Chile, Church of Kenya ynnä monia muita.
Minusta näyttää siltä, että ympäri maailman alkaa piirtyä kristinuskon sisäisesti kaksi eri tavalla uskovaa, opettavaa ja tunnustavaa ryhmää.
Ensimmäinen seuraa niin sanottua klassista kristinuskoa, jolla tarkoitan perinteistä uskonoppia ja suuresti yhtenäistä etiikkaa. Edellinen tiivistyy uskontunnustuksiin (kuten Apostolinen uskontunnustus) ja jälkimmäistä kuvaa kymmenen käskyä.
Toinen omaksuu merkittäviä vaikutteita ja muutoksia uskontunnustuksen opettamiseen ja / tai kymmenen käskyn muokkaamiseen erilaiseksi sisällöltään.
Anglikaanien kirkollisten tilanteiden kehittymistä voi seurata esimerkiksi näistä lähteistä: Anglican Unscripted keskusteluohjelma YouTube:ssa.
Rev Dan Englannin Kirkon pastorin YouTube-kanava.