Kirkon usko on opillisen hyökkäyksen kohteena. Tällä kertaa kirkkoa jakaa piispainkokouksen pastoraalinen ohje 3.6. 2025.

Kriisin aiheutti: "Piispainkokouksen pastoraalinen ohje tuomiokapituleille avioliittoon vihkimistä tai siunaamista pyytävien samaa sukupuolta olevien parien kohtaamisesta seurakuntatyössä".

Arkkipiispa Tapio Luoma teki aloitteen kirkon kriisiä syventäneeseen pastoraaliseen ohjeeseen. Arkkipiispalla on valtaa, mutta myös suuri vastuu. Kirkon kuvapankki / Timo Jakonen 2018

• Kieliopillisia virheitä ja joitakin sanavalintoja korjattu. 24.6.

KIRKON APOSTOLINEN USKO ON HYÖKKÄYKSEN KOHTEENA

“laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” - Matt. 24:12 (1938)

Piispainkokous antoi 3.6. 2025 ohjeen, joka on herättänyt suuren kohun ja saanut kirkon avioliitto-opetuksen ja vihkimiskäytännön sekavaan tilaan. Ohjeen nimi on: “Piispainkokouksen pastoraalinen ohje tuomiokapituleille avioliittoon vihkimistä tai siunaamista pyytävien samaa sukupuolta olevien parien kohtaamisesta seurakuntatyössä”.

---

TIIVISTELMÄ

Tässä artikkelissa esitän melko laajasti todistusaineistoa, joka osoittaa piispainkokouksen pastoraalisen ohjeen olevan erittäin ongelmallinen. Uusi ohje on ristiriidassa Raamatun ja kirkon lainsäädännön kanssa. Artikkelissa kirkko-oikeudelliset näkökohdat ovat selkeästi esillä. Esitän myös näytteet kolmen merkittävän tahon - kuten herätysliikejohtajien - kriittisistä kannanotoista sekä kaksi esimerkkiä nopeasti edenneestä seurakuntien linjan muuttumisesta kirkkoherrojen ilmoittaessa uuden käytännön.

---

Suomen ev.lut. kirkon Raamattuun perustuva usko on jälleen joutunut kirkon sisältä nousevan opillisen muutosyrityksen kohteeksi. Kirkkoamme ei uhkaa fyysinen hyökkäys, vaan henkinen ja hengellisen hyökkäys.

Juuri nyt on meneillään yritys murtaa yhtä “peruspylvästä” (Ps. 11:3) kristillisen avioliiton instituutiota ja jumalallista järjestystä.

Sen perustukset vankasti näissä Raamatun kohdissa, myös muissa Raamatun kohdissa ja luonnollisessa moraalilaissa:

“Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:24)

“Hän vastasi heille: »Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?» Ja hän jatkoi: »Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.» (Matt. 19:4-6)

Tämä muutoksen pyrkimys on luonteeltaan uskonopillinen ja kirkon käytäntöä uudelleen määrittelevä. Tässä asialla on kirkon korkea toimielin, piispainkokous. Tämä on paitsi surullista myös järkyttävää. Mutta näin on asia. Nyt kirkkomme ei ole kohdannut uhkaa ulkopuolelta, vaan kirkon rakenteiden sisältä käsin.

Olemme vedenjakajalla.

Piispainkokouksen pastoraalisen ohje on luettavissa täällä.

Pastoraalisen ohjeen olennaisena tarkoituksena on mahdollistaa samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimiset pappien toimesta. Kuten ohjetta on myös jo tässä vaiheessa käsitelty ja tulkittu ainakin osassa tuomiokapituleja. Myös jo nyt jotkut seurakunnat ovat kirkkoherrojen toimesta ilmoittaneet uuden linjan: samaa sukupuolta olevien vihkimisen mahdollisuuden seurakunnissaan.

Osa tuomiokapituleista on jo käsitellyt pastoraalisen ohjeen istunnossaan. Ainakin osa piispoista on ohjeistanut kirjallisesti hiippakuntaansa, seurakuntia, kirkkoherroja ja pappeja uuden ohjeen tarjoamista mahdollisuuksista. Espoon piispa Kaisamari Hintikka kirjoitti kirjeessään 9.6. näin:

“Piispainkokouksen pastoraalinen ohje avaa papille mahdollisuuden vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Siksi sateenkaariparien vihkimisestä ei myöskään pidä koitua papille seuraamuksia. Olen ohjeistanut kirkkoherroja tarkemmin siitä, miten pastoraalinen ohje huomioidaan seurakuntatyössä.” (Hiippa 6b/2025)

Espoon piispa selkeästi toteaa, että ohje “avaa papille mahdollisuuden vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.” Tämä on väärin. Espoon piispa avaa mahdollisuuden harhaopille ja seurakuntien hengelliselle jakaantumiselle.

Kotimaa-verkkolehdessä 19.6. päätoimittaja Freija Özkan kirjoittamassa artikkelissaan sanotaan:

“Niin Lapuan hiippakunnan piispa Matti Salomäki kuin Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka ja Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo painottavat kirjeissään, että pastoraalinen ohje ei muuta kirkon avioliittokäsitystä. Se antaa papeille mahdollisuuden vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, mutta ei velvoita heitä siihen.”

Joten ainakin kolme piispaa on jo kirjeissään sillä kannalla, että pastoraalinen ohje “antaa papeille mahdollisuuden vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja”. Tämä on vastoin Jumalan sanaa, kirkon tunnustusta ja piispan virkalupausta.

Kaksi esimerkkiä seurakunnista: Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta ja Jyväskylän seurakunta. Ne vetoavat pastoraaliseen ohjeeseen ja tuomiokapituliin salliessaan samaa sukupuolta olevien parien vihkimiset:

• “Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli on käsitellyt pastoraalisen ohjeen istunnossaan 4.6.2025. Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa voidaan nyt vihkiä tai siunata avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja piispainkokouksen pastoraalisen ohjeen mukaisesti. Olen ohjeistanut seurakuntapalveluja siten, että samaa sukupuolta olevien parien häiden ja avioliiton siunaamisten varaaminen ja toimittaminen on seurakunnassamme nyt mahdollista. Pastoraalinen ohje ei velvoita ketään pappia tai kanttoria toimittamaan samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisiä tai avioliiton siunaamisia. Olen pyytänyt pappeja ja kanttoreita ilmoittamaan halukkuutensa näihin toimituksiin. Jokainen vihkimis- tai siunauspyynnön esittävä pari kohdataan seurakunnassamme avoimesti ja arvostavasti. Arja Huuskonen Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan tuomiorovasti” (Seurakunnan nettisivu)

• “Jyväskylän seurakunnassa on jatkossa mahdollista vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja, toteaa kirkkoherra Arto Viitala Lapuan hiippakunnassa 18.6. tehtyjen uusien linjausten nojalla.

  Tuomiokapituli käsitteli kokouksessaan piispainkokouksen 3.6. antaman pastoraalisen ohjeen merkitystä samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimisen, avioliiton siunaamisen ja tilojen käytön näkökulmasta. Ohjeen todettiin muuttaneen tilannetta niin, että piispa Matti Salomäki antoi myös Lapuan hiippakunnan seurakunnille uuden, korvaavan toimintaohjeen.” Ja “Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra Arto Viitala näkee hiippakunnan ohjeen ja tilapäätöksen mahdollistavan sen, että seurakunnan papit ja muut työntekijät saavat omantunnon vapauden osallistua samaa sukupuolta olevan parin vihkimisen tai avioliittoon siunaamisen toimittamiseen.” (Seurakunnan nettisivu)

Nämä kiistattomat ja selkeät esimerkit viittaavat vahvasti siihen, että vastaava Raamatun vastainen linjanveto leviää kesän ja syksyn aikana kymmeniin, jopa satoihin seurakuntiin. Seurakuntia on nyt 346.

Jos kirkossa voimasuhteet olisivat toisenlaiset eli konservatiivit ja klassisen luterilaisen uskon kannattajat olisivat enemmistössä, voisimme aloittaa välittömästi piispojen toiminnan tutkimisen. Odotettavissa olisi todennäköisesti varoitukset kirkon tunnustuksen ja piispan lupauksen vastaisesta virkatoiminnasta.

Tilanne on erikoinen. Toukokuussa kirkolliskokous torjui muutosyrityksen, että kirkko alkaisi vihkiä ja siunata samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja. Kirkolliskokous säilytti kirkon avioliitto-opetuksen: vain miehen ja naisen liittona.

Kirkokolliskokous on kirkon ylin päättävä toimielin. Piispainkokous on sen alapuolella.

Piispojen enemmistön 8/10 laatima pastoraalinen ohje on Raamattuun, kirkon viralliseen uskonoppiin ja kirkollisten toimitusten käytäntöön sekä kirkolliskokouksen auktoriteettiin kohdistuva moukarin isku.

Epätietoisuus ja hämmennys vallitsee juuri nyt kirkon kentällä. Monet ovat kesälomilla. Piispojen, kirkkoherrojen ja pappien kommentteja seurataan. Miten seurakunnissa toimitaan loppukesän, entä syksyllä? Paljon kysymyksiä on ilmassa.

Kristittyjen on hyödyllistä muistaa, että jo apostoli Paavali varoitti kirkon sisältä nousevasta väärän opetuksen vaarasta:

”Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Ap. t. 20:28-30)

On rehellistä todeta: piispainkokouksen pastoraalinen ohje on totuudenvastainen, koska se on ristiriidassa kirkon opetuksen ja sääntöjen kanssa. Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen perusteella pastoraalinen ohje on vain suositus, ei sitova.

Silti ohje on jo muokannut hiippakuntien ja seurakuntien avioliittoon vihkimisen käytäntöä samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen sallivaksi. Tämä on väärin.

Ekskurssi: lyhyt kirkko-oikeudellinen tarkastelu

• Piispainkokouksen pastoraalinen ohje 3.6. 2025, joka koskee samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä ja siunaamista, on luonteeltaan suositus, ei sitova.

  Perustelut:

  • Kirkkolaki 652/2023, 5 luku, 5 § sallii piispainkokouksen antaa määräyksiä, mutta vain kirkkojärjestyksessä määritellyissä asioissa. Avioliittokäsityksen muutos kuuluu kirkolliskokouksen toimivaltaan (Kirkkolaki 5 luku, 2 § ja 4 §), joten ohje ei voi olla sitova ilman kirkolliskokouksen valtuutusta.

  • Kirkkojärjestys 657/2023, 5 luku, 10 § rajaa piispainkokouksen sitovat määräykset ekumeenisiin ja teknisiin kysymyksiin, jotka eivät kata avioliittokäsityksen opillista muutosta.

  • Kirkon piispainkokouksen päätösten luonteesta kertova virallinen nettisivu (evl.fi) vahvistaa, että piispainkokouksen päätökset ovat suosituksia, ellei niitä ole nimenomaisesti määritelty sitoviksi. Pastoraalinen ohje ei kuulu sitoviin päätöksiin: “Piispainkokouksen päätökset ovat sitovia niissä tapauksissa, jotka kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä nimenomaan määritellään piispainkokouksen päätettäviksi. Muissa asioissa päätökset ovat luonteeltaan suosituksia.”

Piispainkokouksen ohje on ristiriidassa Raamattuun perustuvan uskonopin, luterilaisen tunnustuksen, kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja Katekismuksen kanssa.

Lisäksi on erittäin merkittävää, että piispat ja papit ovat antaneet pyhät virkalupaukset: piispan lupaus ja pappislupaus. Lisäksi usein myös muita oikeaan viranhoitoon liittyviä lupauksia.

Piispan lupauksessa sanotaan esimerkiksi näin:

”Tahdon myös edistää maan rauhaa sekä kuuliaisuutta laillista esivaltaa kohtaan, noudattaa kaikessa kirkon lakia ja järjestystä ja vakavasti kehottaa ja velvoittaa hiippakunnan pappeja samoin tekemään.”

Tämän perusteella piispojen tulisi ”vakavasti kehottaa ja velvoittaa” pappeja pysymään ja noudattamaan edelleen voimassa olevaa kirkon avioliittokäsitystä, jonka mukaan avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen liitto.

Mutta pastoraalinen ohje mahdollistaa homoparien vihkimisen ja siunaamisen. Tässä on jyrkkä ristiriita.

Muistutan vielä uudestaan. Suomen evankelisluterilaisen kirkon korkein opista päättävä toimielin, kirkolliskokous, torjui toukokuussa 2025 piispainkokouksen yrityksen muuttaa avioliitto-opetusta ja vihkimisen käytäntöä.

Kirkko julkaisi nettisivullaan 8.5. tiedotteen:

”Lakivaliokunnan ehdotus hyväksyä piispainkokouksen esitys kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä hävisi lopullisen äänestyksen 62–40 (tyhjiä kuusi) kirkolliskokouksen täysistunnossa torstaina 8.5.2025. Muutoksen tekemiseen olisi tarvittu määräenemmistön eli kolmen neljäsosan, tässä tapauksessa 77 edustajan tuki.” (Kirkon tiedote 8.5. 2025)

Mutta suuret määrät kristittyjä yllättyivät, kun piispainkokous antoikin 3.6. 2025 pastoraalisen ohjeen, joka mahdollistaa samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimiset ja siunaamiset seurakunnissa.

Tämä ohje on kirkon uskon ja käytännön kannalta radikaali. Se aiheuttaa perinpohjaisen muutoksen kirkon, Jumalan luomistyöhön ja Raamatun ilmoitukseen, ankkuroituvaan pysyvään etiikkaan ja moraaliteologiaan.

Kuten osoitin yllä ohjetta on tulkittu piispojen taholta niin, että ohje mahdollistaa homoparien avioliittoon vihkimisen ja siunaamisen.

Tämä on vakava eksytys. Sen vaikutukset ovat suuret, koska se murtaa seurakuntien ja piispojen hengellistä auktoriteettia, luo hämmennystä ja on vastoin kirkon virallista oppia.

Kirkkomme uskonoppi ja raamatullinen perusta ovat koetuksella.

OHJEEN LAILLISUUS ON KYSEENALAINEN

Pastoraalinen ohje perustuu kirkolliskokouksen pyyntöön (äänin 61–43) ja piispainkokouksen mahdollisuuteen antaa pastoraalisia ohjeita. Kuitenkaan ohje ei voi eikä saa ohittaa ja ylittää kirkkojärjestystä ja kirkolliskokouksen päätöstä säilyttää kirkon avioliittokäsitys ja sen mukainen “kirkollinen toimitus” ja vihkimiskäytäntö ainoastaan miehen ja naisen välisenä.

Pastoraalisessa ohjeessa lukee:

“Piispainkokous on tunnistanut jännitteen, joka vallitsee avioliittoa koskevan kirkon perinteisen tulkinnan ja sen todellisuuden välillä, jossa myös samaa sukupuolta olevia pareja on usean vuoden ajan vihitty kirkolliseen avioliittoon. Tämä kuvastaa kirkossa käynnissä olevaa oikeustilan muutosta.”

Ohjeen väite “oikeustilan muutosta” ei riitä. Kirkkolaki- ja -järjestys ei myöskään anna opillista perustaa (KJ 3:1; 3:12).

Lakivaliokunnan tuki pastoraalisen ohjeen laatimisen mahdollisuudelle, ei kumoa sitä tosiasiaa, että nyt annettu ohje ylittää sisällöltään piispainkokouksen toimivallan.

Kirkkojärjestys velvoittaa avioliittoon vihkimisessä ja siunaamisessa, että kirkollisessa toimituksessa on käytettävä kirkkokäsikirjan kaavaa ja kirkollisen toimituksen tulee olla tunnustuksen mukainen.

”Jumalanpalveluksessa ja kirkollisissa toimituksissa on noudatettava kirkkokäsikirjaa ja muita kirkolliskokouksen hyväksymiä kirkollisia kirjoja.” Ja ”Kirkon pyhissä toimituksissa ja opetuksessa käytettävien kirjojen on oltava tunnustuksen mukaisia.” (KJ 3:1).

Samaa sukupuolta olevien vihkimiselle tai siunaamiselle ei ole virallista kaavaa. Joten niiden kutsuminen “kirkollisiksi toimituksiksi” on harhaanjohtavaa ja vastoin kirkon oppia.

Niitä toimituksia voisi kutsua oikeammin, että epäkirkollinen toimitus tai epäkristillinen toimitus.

Koska niillä ei ole kokonaiskirkon eli kirkolliskokouksen hyväksyntää. Ne ovat myös klassisen kristinuskon ja klassisen luterilaisuuden sekä kirkkojen ylivoimaisen ekumeenisen enemmistön vastaisia.

Samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisiä papit suorittavat “yksityisenä uskonnollisena virkailijana”, kuten eräs piispa vielä vuoden 2024 toukokuussa kirkolliskokouksessa sanoi:

“Vihkiminen on liturginen toimitus. Nyt moni pappi vihkii ilman kokonaiskirkon tukea ikään kuin yksityisenä uskonnollisena virkailijana. Pappi on kirkkonsa pappi ja hänen toimituksensa ilmaisevat kirkon uskoa ja rukousta, eivät papin omaa hyvää tahtoa.” (Matti Repo, Tampereen piispa 16.5. 2024)

Kirkolliskokous on johtava ja korkein toimielin, ja vain se päättää kokonaiskirkon kannan ja käytännön kirkollisen avioliittoon vihkimisen edellytyksistä. Ei yksittäinen “uskonnollinen virkailija”, eikä edes piispainkokous.

Kirkon kanta on edelleen: avioliitto on miehen ja naisen liitto. Tämä on myös tuoreeltaan - jälleen kerran vahvistettu - kirkolliskokouksen torjuessa muutoksen yrityksen juuri toukokuussa 2025.

Tavallisen kristityn on hyvä tietää, että kirkon Katekismus sisältää voimassaolevan kristinopin, joka vahvistaa kirkon avioliittokäsityksen, miehen ja naisen väliseksi. Tämä perustuu Raamatun opetukseen ja auktoriteettiin.

“Pastoraalisen ohjeen” noudattaminen siten, että pappi tai piispa vihkii ja/tai siunaa samaa sukupuolta olevia pareja, voi perustellusti väittää merkitsevän tosiasiallisesti, että silloin tapahtuu pappislupauksen tai piispanlupauksen rikkominen. (KJ 4:3; 7:5).

Kirkkoherran vastuu seurakunnan johtajana ja johtavana paimenviran hoitajana on erityisen merkittävä. Papit, ovat seurakuntien paimenia, kutsuttuja julistamaan Jumalan sanaa puhtaasti, torjumaan harhaopin ja noudattamaan kirkon järjestystä.

Jos pappi vihkii tai siunaa samaa sukupuolta olevan parin, pappi asettaa itsensä antamansa lupauksen yläpuolelle. Kristittyjen on tärkeä rukoilla kirkkoherrojen ja muiden pappien puolesta. Jotta heistä mahdollisimman moni pysyisi tänä - myrskyisenä aikana - uskollisena Jumalan sanalle.

Kirkkomme tulee torjua piispainkokouksen ohje, joka on siirtämässä kirkkomme opetusta ja käytäntöä pois Jumalan sanan perustalta.

On vahvasti perusteltua esittää väite, että ohje on laiton. Näin siksi, koska osa sen sisältöä rikkoo kirkon lainsäädäntöä ja oppia.

Piispainkokouksen pastoraalinen ohje, joka sallii samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen ja siunaamisen, ilman pappien rankaisemista, kutsuu näitä vihkimisiä ja siunaamisia jopa “kirkollisiksi toimituksiksi”.

Näin meidät asetetaan meidät vakavan kysymyksen eteen: Voimmeko hyväksyä ohjeistuksen, joka ohittaa kirkkomme lain ja opetuksen ja muuttaa käytäntöä?

Lukuisien pappien ja kirkon vaikuttajien mielestä vastaus on selvä: emme voi. Koska piispainkokouksen ohje ja muiden tahojen siihen perustuva linjaus on selkeässä ristiriidassa kirkkolain ja kirkon järjestyksen kanssa.

On torjuttava Raamatun vastainen opetus, eksytys ja käytäntö. Nyt papeilta odotetaan rohkeutta ilmaista ääneen väärän käytännön torjuminen.

On erittäin tärkeää pitää kiinni Jumalan sanasta. Kirkon lainsäädännön ja virallisen ohjeistuksen uskottavuudella on myös suuri merkitys. Piispainkokouksen pastoraalinen ohje on aiheuttanut myös uskottavuuden murtumisen.

Piispa Jari Jolkkonen kirjoitti tästä eriävässä mielipiteessään pastoraaliseen ohjeeseen näin:

“Jos piispainkokous ei toimi kirkon omien päätösten mukaan tai toimii ”ohi kirkolliskokouksen”, asialla voi olla pitkäkestoisia ja vakavia seurauksia kirkon päätöksenteon uskottavuudelle. Jos piispainkokous ei noudata kirkon omia päätöksiä tässä asiassa, mikä estää poikkeamasta niistä myös muissa asioissa? Entä miksi seurakunnissa pitäisi vastaavasti noudattaa piispainkokouksen päätöksiä? Edellä mainituista syistä pidän piispainkokouksen enemmistön päätöstä kirkko-oikeudellisesti virheellisenä.”

Kirkossamme on vallinnut vuonna 2008 todettu: ”suuri yksimielisyys, että sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa suhtaudutaan torjuvasti homoseksuaaliseen käyttäytymiseen”. (Rakkauden lahja, Piispojen puheenvuoro perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Kirjapaja. Helsinki. 2008.)

Raamattu opettaa: ”Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista.” (1. Joh. 3:4)

Tilanne on kirkossa nyt tämä. Piispainkokouksen ohje mahdollistaa Jumalan lain rikkomisen eli synninteon, pyhässä kirkkotilassa ja Jumalan nimeä väärin käyttäen.

Olemme vedenjakajalla. Kirkko on entistäkin syvemmässä kriisissä.

OHJE YLITTÄÄ JA OHITTAA KIRKOLLISKOKOUKSEN AUKTORITEETIN

Kirkolliskokous, kirkkomme ylin päättävä toimielin (Kirkkolaki 652/2023, 5 luku 2 §) hylkäsi 8.5.2025 esityksen kahdesta avioliittokäsityksestä. Kuten aiemmin totesin hylkäys tapahtui äänin 62–40 ja 6 tyhjää.

Vaikka ongelmallinen yritys sai enemmistön äänistä, se jäi selkeästi alle muutokseen vaadittavan 3/4 määräenemmistön (Kirkkolaki 5: 4).

Kirkolliskokouksen päätös vahvistaa jälleen kerran: kirkon avioliittokäsitys on miehen ja naisen välinen liitto. Tämä perustuu vahvasti Raamattuun (1. Moos. 2:24; Matt. 19:4–6) ja esimerkiksi Katekismukseen (1999).

Piispainkokouksen ohje sallii mahdollistaen samaa sukupuolta olevan parin vihkimisen. Näin ohje asettuu kirkolliskokouksen päätöksen yläpuolelle vaikka piispainkokouksella ei ole valtaa muuttaa oppia. Tämä on kirkko-oikeudellisesti ongelmallista, kuten piispat Jari Jolkkonen ja Matti Salomäki ovat todenneet eriävissä mielipiteissään.

Tämä kirkkolain kohta 5. luku 4. § todistaa yleisesti tunnustetun oikeustilan, että oikeus opin muuttamiseen on ainoastaan kirkolliskokouksella:

“4 §

Kirkolliskokouksessa määräenemmistöllä tehtävät päätökset

Valiokunnan ehdotus, joka on tullut kirkolliskokouksen täysistunnossa ensimmäisessä käsittelyssä kaikilta kohdiltaan hyväksytyksi, on otettava eri täysistunnossa kokonaisuutena toiseen käsittelyyn sellaisena kuin se on ensimmäisessä käsittelyssä päätetty, jos asia koskee:

1) raamatunkäännöstä, kristinoppia, virsikirjaa tai kirkkokäsikirjaa;

2) kirkon uskoa ja oppia koskevaa tai niihin pohjautuvaa periaatteellista kannanottoa sekä ryhtymistä toimenpiteisiin niiden johdosta;

3) kirkkolain säätämistä, muuttamista tai kumoamista koskevaa ehdotusta tai kirkkojärjestyksen hyväksymistä.

Ehdotus tulee hyväksytyksi, jos sitä toisessa käsittelyssä kannattaa vähintään kolme neljäsosaa annetuista äänistä.”

Tämä on se kirkkolain kohta, jonka perusteella moniin merkittäviin muutoksiin, kuten avioliittokäsitykseen, vaaditaan 3/4 äänten enemmistö kirkolliskokouksessa. Kirkolliskokous on piispainkokouksen yläpuolella. Piispainkokous on alempi toimielin, eikä se saa ylittää toimivaltaansa.

Kirkkomme seurakuntalaisilla on oikeus odottaa, että kirkkomme korkeapalkkaiset piispat noudattaa kirkon lainsäädäntöä ja virallista kirkon opetusta, ja velvoittavat niin seurakunnat kuin papit siihen.

“Piispa johtaa hiippakuntansa hallintoa ja toimintaa sekä valvoo seurakuntia ja pappeja.” (KL 4:3)

Piispan tehtävänä on kirkkojärjestyksen perusteella esimerkiksi tämä:

“2) valvoa, että kirkon tehtävään kuuluvia toimia hoidetaan seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä kirkon tunnustuksen, kirkkolain ja kirkkojärjestyksen sekä niiden nojalla annettujen määräysten mukaan;

3) tukea ja ohjata pappeja heidän työssään sekä valvoa, että he hoitavat pappisviran ja papin virkansa velvollisuudet kirkon tunnustuksen, kirkkolain ja kirkkojärjestyksen sekä niiden nojalla annettujen määräysten mukaan; (KJ 4:3-4)”

Papit ovat luvanneet pappislupauksessa sitoutua Jumalan sanaan ja kirkon järjestykseen (KJ 7:5).

On tullut aika näyttää toteen uskollisuus lupauksia kohtaan.

Vakavien virkalupausten tarkoitus on varmistaa, että kirkon jäsenet, seurakuntalaiset, saavat Raamattuun perustuvaa opetusta ja rohkaisua. Papeilla ja piispoilla ei ole avointa valtakirjaa opettaa miten tahtovat, koska virkatehtävissä opetuksen ja kirkollisten toimitusten hoidon pitää olla kirkon uskon, tunnustuksen ja myös järjestyksen mukaista.

Muuten on suuri vaara, että yhteiskunnan muotivirtaukset ja opintuulet kuljettavat työntekijöitä ja seurakuntia, ristiriitaan, Jumalan sanan mukaisen opetuksen ja käytännön kanssa.

PASTORAALINEN OHJE UHKAA AIHEUTTAA JAKAANTUMISTA

Herätysliikejohtajien laajapohjaisessa (SEKL, SLEY, SRO, LSRY, LFF, SLEF ym.) kannanotossa 9.6. 2025 sanotaan, että:

“Kolmanneksi, piispojen antamia ohjeita, jotka ovat vastoin Jumalan sanaa, ei tule noudattaa, kuten Augsburgin tunnustuksen XVIII artiklassa kirkkoisä Augustinusta siteeraten sanotaan: ’Katolisillekaan piispoille ei pidä antaa periksi, jos he erehtyvät ja opettavat mielipiteitä, jotka ovat ohjeellisen Jumalan sanan vastaisia.'” Ja, että “piispainkokous ylittää toimivaltansa”. (Esim. Seurakuntalainen)

Herätysliikejohtajien kannonotossa lukee myös näin:

“Piispainkokouksen päätöksen hyväksyneet piispat rikkovat piispan lupauksensa: ”Minä N.N. lupaan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä toimittaessani N:n hiippakunnassa piispan virkaa, jonka nyt olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä, puhtaassa sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. Tahdon myös tehdä parhaani, että kaikki muutkin, sekä sananpalvelijat että sanankuulijat hiippakunnassani niissä pysyisivät ja niiden mukaan eläisivät. . . Tahdon vihkiä ja asettaa virkaan pappeja, jotka havaitaan siihen kelvollisiksi. Tahdon myös edistää maan rauhaa sekä kuuliaisuutta laillista esivaltaa kohtaan, noudattaa kaikessa kirkon lakia ja järjestystä ja vakavasti kehottaa ja velvoittaa hiippakunnan pappeja samoin tekemään.”

35 kirkolliskokousedustajaa 10.6. 2025 totesivat: “Olennaista on, että päätöksellä pyritään selkeästi ohittamaan kirkolliskokouksen toukokuinen päätös, jolla hylättiin esitys kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä.” (Esim. uutis- ja verkkomedia Seurakuntalainen)

14 kirkkoherraa 13.6. 2025 kirjoittivat esimerkiksi, että ”Ongelmallisinta piispainkokouksen ohjeessa on se, että se antaa vaikutelman, että piispainkokous ohittaa laillisen päätöksentekoprosessin. Piispoilla nimittäin ei ole mandaattia ohjeistaa tai rohkaista toimimaan kirkon opin ja kirkolliskokouksen päätöksen vastaisesti.” (Esim. uutis- ja verkkomedia Seurakuntalainen)

Näillä perusteilla on täysin selvää, että piispainkokouksen ohje on aiheuttanut kirkossamme nopeasti vakavan ja laajapohjaisen kriisin.

Luottamus ohjeen takana olevaan kahdeksaan piispaan horjuu vakavasti. Arvioni mukaan se on laajapohjaisesti kirkon jäsenten konservatiiviselta osalta murtunut. Tästä kertoo selkeästi esimerkiksi yllä olevat kolme kannanottoa.

Kirkkomme opillinen selkäranka on vahingoittunut jälleen lisää: piispainkokouksen toimesta.

On surullista, mutta täysin ymmärrettävää, että suuri määrä kirkon työntekijöitä ja seurakuntalaisia ovat joutuneet hämmennykseen. Kirkon johdon linja on ongelmallinen ja harhaan vievä.

Kirkkomme seurakuntalaiset ja työntekijät ansaitsevat kirkon, joka pitää kiinni totuudestaan!

Piispat on kutsuttu ja palkattu varjelemaan kirkon ykseyttä, ei hajottamaan sitä. Pappien toiminta muokkaa kristittyjen luottamusta kirkkoon.

Pastoraalinen ohje pyrkii mahdollistamaan harhaoppisten toimitusten toteuttamisen pyhissä kirkkotiloissa. Tämä on väärin.

Piispainkokouksen enemmistön ohje on nyt johtanut kirkkomme – valitettavasti - entistäkin raskaampaan aikaan.

KEHOTUS

Jumalaa pelkäävät ja Kristuksen armoon turvautuvat kristityt. Yhdessä voimme pitää kiinni Raamatusta, tunnustuksesta ja kirkolliskokouksen toukokuun päätöksestä, joka torjui harhaopin.

Pysykäämme lujina Jumalan sanan ja kirkkomme lain varassa. Torjutaan tämä pastoraalinen ohje, joka on uhkaa johtaa meidät pois Raamatun totuudesta.

Rukoilkaamme, että Jumala antaa meille viisautta ja rohkeutta. Kirkkomme tulevaisuus on käsissämme.

Apostolinen usko tarvitsee puolustajia.

---