Mannerlaatat liikahtelivat herätysliikejohtajan linjapuheessa. Millainen on kirkon ja Kansanlähetyksen suhde? Ei ainakaan onnellinen avioliitto...
Daniel Nummela on Suomen ev.-lut. kirkon virallisen lähetysjärjestön Kansanlähetyksen johtaja. Hän asetti 8.7. 2023 polttopisteeseen kirkon ja oman lähetysjärjestönsä tilanteen.
Kuvassa Daniel Nummela. Kuva: Marianne Mäkiniemi / Kansanlähetys.
Kerran vuodessa on herätysliikkeen suuri tapahtuma, Kansanlähetyspäivät. Tänä vuonna ne olivat 7.-9.7. Ryttylässä. Oli paikalla lauantaina joitakin tunteja, ja kuuntelin livenä suuressa teltassa yleisesti ottaen viikonlopun tärkeimmän ja kiinnostavimman puheen. Lauantaina klo 13 Daniel Nummela piti vuosittaisen linjapuheen, jota nimitetään Polttopisteessä-puheeksi.
Hänen puheessaan oli kolme osaa. 1) Kiitosaiheita työssämme, 2) Suomen kirkollisesta tilanteesta ja 3) Kristillisen toivon perusta. Kommentoin keskimmäistä näistä. Sillä se yleiskirkollisesti kiinnostavin teema. Puhe löytyy täältä. Laitan tähän, Suomen kirkollisesta tilanteesta, jakson puheesta, ja kommentoin joitakin kohtia. Millaisia kiviä on kengässä, jotka haittaavat herätysliikejohtajan mielestä Kansanlähetyksen ja Suomen ev.-lut. kirkon välejä?
Daniel Nummelan puhe ja minun kommentteja siihen mustan viivan alueilla:
“Suomen kirkollisesta tilanteesta
Kuten työnohjaajani kerran sanoi, suomaastossa eksyy, jollei välillä pysähdy katsomaan kartalta missä on. Kansanlähetyksen kaltaiselle liikkeelle on tärkeää tietää sekä se, missä olemme nyt että se, minne olemme menossa.
Työmme ystävät kysyvät minulta säännöllisesti, milloin Kansanlähetys perustaa oman kirkon. Toivoisin, ettei sellaista päivää koskaan tulisi. Ideaalissa maailmassa kaikki Jumalan lapset kuuluisivat samaan kirkkoon. Maailma, jossa elämme, ei kuitenkaan ole ideaali. Siksi tämäkin kysymys on valitettavan tarpeellinen.”
Suomen ev.-lut. kirkon tavallisista jäsenistä yhä useammat miettivät omaa hengellistä tulevaisuuttaan: ollako Suomen ev.-lut. kirkossa vai toisessa kirkossa? Tästä kertoo minusta selvästi se, että Kansanlähetyksen johtajalta tätä usein kysytään. Toki moni kirkossa vaikuttava toimija on tietänyt kristillisen kentän - myös kirkossamme - olevan kasvavassa liikkeessä ajatuksiltaan, usein myös toiminnassa näkyvällä tavalla. Kansanlähetyksen johtaja vahvistaa omalle väelleen tämän kysymyksen ole tarpeellinen. Tämä antaa jo sävyn seuraaville puheen riveille…
“Jossain mielessä voisi olla aivan loogista ajatella, että Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa voi olla jäsenenä niin kauan kuin sen oppi virallisesti perustuu Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen. Tässä on kuitenkin se haaste, että evankeliumiin ja Raamatun sanaan sitoutuminen on sillä tavalla kokonaisvaltainen paketti, että kun alamme antaa periksi hieman siellä ja täällä, niin lopulta evankeliumi, johon turvaamme, ei enää ole se evankeliumi, joka on ilmoitettu meille Jumalan sanassa. Tällöin oikean evankeliumin korvaa toinen, valheellinen evankeliumi, joka ei tarjoa meille Kristusta, syntien anteeksiantamusta eikä iankaikkista elämää. Tosiasiallista elettyä uskoa ei voi liiaksi erottaa tunnustuksesta ilman, että se johtaa merkittäviin ongelmiin ja lopulta pelastavan uskon menettämiseen.”
Tämän mukaan kirkossa on vaara “antaa periksi hieman siellä ja täällä”, joka ymmärtääkseni Kansanlähetyksen mukaan on jo realisoitunut. Herätysliikejohtajan mukaan voi käydä siten, että kirkossa joudutaan ja ajaudutaan “lopulta” tilanteeseen, jossa sen evankeliumi ei ole sama kuin Raamatussa. Että kirkolla olisi tässä järkyttävässä tulevaisuuden skenaariossa suorastaan “valheellinen evankeliumi”. Puhe korostaa oikeaa evankeliumia ja Raamatun sanaa, ja varoittaa “eletyn uskon” ja “tunnustuksen” välille liian suuren eron tekemisestä. Suurinpana vaarana on tällöin “pelastavan uskon menettäminen”. Tämä tarkoittaa toisin sanoin: vaaraa kadotuksesta ja helvettiin joutumisesta.
Tavallinen uskova ja pappikin kokee näin vakavien sanojen äärellä syviä mietteitä: onko kirkkomme tilanne näin huono ja vaarallinen…
“Evankeliumi on vääristynyt esimerkiksi siellä, missä sinänsä oikein ymmärrettynä tärkeät tasavertaisuuden ja yhdenvertaisuuden teemat ovat muodostuneet evankeliumin varsinaiseksi sisällöksi. Ongelmallista tässä on niin evankeliumin vääristyminen, kuin se, että samalla asioista, jotka Jumala sanassaan selkeästi tuomitsee syntinä, on alettu puhua hyväksyttävinä ja jopa ihailtavina asioina. Näin on käynyt esimerkiksi siellä, missä Pride-liikkeen ideologiset vakaumukset ovat syrjäyttäneet Jumalan sanan.”
Kuten koko suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosien aikana “tasavertaisuus” ja “yhdenvertaisuus” ovat nousseet hallitsemaan yhä uusia alueita ja keskustelunaiheita. Mielenkiintoista on, että herätysliikejohtaja käyttää tässä sanaa “tasavertainen” eikä yleisempää “tasa-arvo”. Kenties tämä sanavalinta on vain sattuma. Myöhemmin hän käyttää sanaa “tasa-arvo”, joka viittaa siihen luonnolliseen johtopäätökseen, ettei sanavalinnassa ole erityistä merkitystä. “Tasavertainen” vain täydentää yleisempää “tasa-arvo” sanaa. En pohdita sanavalintaa enempää.
Kirkollisessa keskustelussa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteita käytetään yhä useammin ja laajemmin. Niiden avulla kirkolliset opin ja käytännön uudistajat/muuttajat ovat argumentoineet samaa sukupuolta olevien avioliittoja sekä niiden siunaamista ja vihkimistä. Näillä periaatteilla on kirkossa suorastaan moukaroitu sen apostolista klassista avioliittokantaa. Tälläkin hetkellä kamppailua käydään tässä asiassa useissa seurakunnissa, kuten Riihimäellä avioliitto-teemassa ja Akaan seurakunnassa sateenkaarimessuista. Molemmat seurakunnat kuuluvat Tampereen hiippakuntaan. Kansanlähesjohtaja on itse puolustanut perinteistä avioliittokantaa Riihimäen seurakunnassa. Hänen nimensä löytyy oikaisuvaatimuksen tekijöiden joukosta kirkkoneuvoston pöytäkirjassa 13.4. 2023.
Lukijan on hyvä tiedostaa, että Suomen laissa “Laki tasa-arvosta miesten ja naisten välillä” todetaan, että kirkollinen uskonnonharjoitus on rajattu lain soveltamisen ulkopuolelle. Näin ollen Suomen lailla ei pysty kritisoimaan kirkon klassista opetusta:
“Tämän lain säännöksiä ei sovelleta:
1) evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan;”
“Elämme maailmassa, jossa jokainen meistä joutuu eri tavoin tasapainoilemaan sen kanssa, alistammeko itsemme Jumalan sanalle vai Jumalan sanan omille näkemyksillemme. Lähelle tuleva kysymys on myös se, kuinka pidämme raamatullisista arvoista kiinni samalla kun emme hylkää läheisiämme, joiden näemme omaksuneen toisenlaiset arvot.”
Lähetysjohtaja Daniel Nummela kuvaa tarkasti kristityn kamppailua nykyajan moniarvoisessa ja yhä enemmän kristillistä uskoa vieroksuvassa maailmassa.
“On hyvä muistaa, että on eri asia laskea rimaa kuin tunnustaa se, ettei kykene ylittämään rimaa. Tarkoitan tällä sitä, että asiat, jotka Raamatun mukaan ovat syntiä, tulee tunnustaa synniksi, vaikka omassa kilvoittelussamme epäonnistuisimme jatkuvasti niiden edessä. Se, että emme kykene noudattamaan Jumalan tahtoa, ei muuta Jumalan tahtoa toiseksi. Se ei myöskään poista vaatimusta noudattaa Jumalan tahtoa.”
Raamattu määrittelee synnin esimerkiksi näin: “sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista.” (1. Joh. 3:4)
Nummela toteaa tässä oikein ja suorasanaisesti. Vaikkakin karusti. Mutta aito paimen lausuu asiat siten kuin ne oikeasti ovat. Tällaista selkeää puhetta moni toivoisi nykyistä useammin kirkkomme piispoilta.
“Rikkinäisen maailmamme keskellä ajatus uudesta, paremmasta ja oikeammasta kirkosta voi kuulostaa utopialta – ja sitä se onkin. Meidän on muistettava, että niin kuin kaikki kristityt ovat elämänsä loppuun asti samaan aikaan syntisiä ja armahdettuja, on myös kaikissa näkyvissä kristillisissä kirkoissa sekä niitä, jotka ovat Jumalan lapsia että niitä, joille Jeesus lopulta sanoo: ”En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!”
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että on aivan samantekevää, millaista hengellisyyttä näemme oman kirkkomme rakentavan. Raamatussa puhutaan monessa kohden siitä, että tietynlaisesta yhteydestä on vetäydyttävä. Jeesus itse varoittaa Matteuksen evankeliumissa vääristä profeetoista (Matt 7:15-). Erityisen tiukasti meille opetetaan heistä, joita kutsutaan veljiksi, mutta jotka ovat hylänneet Jumalan sanan:
”Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta. Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa.” (1. Kor. 5:9-11)
En ole suositellut, enkä edelleenkään suosittele kenellekään kirkosta eroamista. Ajattelen, vaikken enää yhtä varmasti kuin aiemmin, että paras tapa vaikuttaa Jumalan valtakunnan parhaaksi Suomessa on edelleen toimia Suomen evankelisluterilaisen kirkon puitteissa. Ymmärrän kuitenkin, että kaikki meistä eivät enää ajattele näin. Meidän tulee liikkeenä miettiä, miten voisimme paremmin tunnustaa ja ottaa huomioon tämän todellisuuden.”
Tämä puheen jakso tulee lähelle konkreettisen rajan tekemistä suhteessa niihin kristittyihin, jotka sitoutuvat uudenlaisiin kristillisen uskon vastaisiin konkreettisiin elämäntavan valintoihin, kuten homoseksuaaliseen toimintaan ja tekoihin tai yhteiskunnallisten samaa sukupuolta olevien avioliittojen valheellisin perustein ns. kirkollisiin vihkimykseen ja siunaamiseen. Herätysliikejohtaja ei kuitenkaan ainakaan vielä jatka tämän asian pohdintaa tai linjaa selvästi. Vaan asia lähinnä nostetaan herätysliikekansan ja kirkon johdon tietoisuuteen, pohdin. Kaksi vuotta sitten roomalaiskatolisen kirkon uskonopin konkregaatio linjasi, paavin hyväksynnällä, asiakirjan, jossa muun muassa sanottiin näin: “Hän ei siunaa eikä voi siunata syntiä…” Kirjoitin tästä tärkeästä dokumentista tällä sivullani 5.7. 2023 - kirjoitus löytyy tuosta linkistä.
“Kansanlähetys on jo vuosia tarjonnut seurakuntayhteyden ystävilleen. Aiemmin tämä on toteutunut tavallisimmin paikallisseurakunnan jumalanpalveluselämän yhteydessä, nykyään yhä useammin herätysliikkeemme omissa tai herätysliikkeiden yhteisissä jumalanpalvelusyhteisöissä. Yksi asia, johon aikamme meitä haastaa on kokonaisvaltaisemman seurakuntayhteyden tarjoaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että hengellisen kodin toteutumiseksi on välttämätöntä, että evankelioimistyön ohella rakennamme tänä päivänä yhä useammalle paikkakunnalle jumalanpalvelusyhteisöjä. Näihin yhteisöihin haluamme kutsua kaikkia, jotka tarvitsevat Jeesusta syntiensä sovittajaksi. Kutsu koskee myös ja erityisesti heitä, jotka ovat etääntyneet Jumalasta tai eivät ole koskaan tunteneet häntä.
Samalla on hyvä tunnistaa, että Kansanlähetykselle on hyvin haastavaa tarjota yksin kovin kattavaa jumalapalvelusyhteisöjen verkostoa. Siksi haluamme rakentaa niitä myös yhdessä muiden kanssa. Viime vuosina olemme keskustelleet erityisesti Raamattuopiston ja Sleyn kanssa yhteistyön tiivistämisestä kotimaassa. Näin olemme myös pienin askelin tehneet. Iloitsen siitä, että näiden kolmen liikkeen välillä ymmärretään sekä operatiivisen johdon että hallitusten tasolla läheisemmän yhteistyön välttämättömyys.”
Painotus on selvä: Kansanlähetys tahtoo tarjota hengellisiä koteja kaikenlaisille ihmisille. Nimenomaan messuyhteisöjä, jumalanpalvelusyhteisöjä. Samalla Nummela toteaa muutoksen suunnan entisen ja nykyajan välillä suhteessa kansankirkon paikallisseurakuntiin: ero kasvaa ja jyrkentyy. Nykypäivänä yhteistyö seurakuntien kanssa vaikuttaa käyvän yhä haasteellisemmaksi, koska hengellisten opetusten ja teologisten näkemysten erot kasvavat ja uusia kapuloita yhteistyön rattaisiin on valitettavasti tullut.
Tästä on seurannut jo n. parikymmentä vuotta vaikuttanut yhteistyön tiivistyminen ja hengellis-opillinen lähentyminen kahden muun vahvan konservativista uskonoppia edustavan kirkon sisäisen toimijan kanssa. Lukijalla on kaikki perusteet odottaa tämän kolmikon - KL, SLEY ja SRO - etenevän lähivuosina yhä tiiviimpää ja monipuolisempaa yhteistyötä tehden.
Kolme vahvaa toimijaa pystyvät yhdessä haastamaan tarvittaessa uskottavalla tavalla kirkon virallisen johdon esim. sateenkaari-ideologian suhteen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tuo uusgnostilainen harhaoppi ottaa kohta kohdalta ja seurakunta seurakunnalta merkittävän vaikutusvallan ja toisinaan myös hegemonisen hallinnan seurakunnissa. Herätysliikejohtajat voivat uskottavasti haastaa piispat aidon ja apostolisen uskonopin perustalta argumentoiden.
“Meille nuoremmille tällaisen yhteyden rakentaminen on ollut helppoa ja luontevaa. Emme kanna vanhojen jyrkkien rajalinjojen taakkaa ja tunnistamme liikkeidemme olevan nykyään myös teologisesti hyvin lähellä toisiaan. Samaan aikaan ymmärrän sen, että joillakin teistä vanhempien sukupolvien edustajista on edelleen vanhoja haavoja ja epäluuloa. Nyt on tullut aika antaa vanhat riidat anteeksi. Nyt on tullut aika nähdä se, mitkä voimavarat meillä on toisissamme. Me tarvitsemme toistemme keskinäistä tukea.”
Tällä puheen osalla Nummela pyrkii parantamaan vanhempien sukupolvien välistä herätysliikkeiden välistä yhteyttä. Hyvin puhuttu, ajattelen.
“Näin on erityisesti silloin, jos joudumme toiminnassamme niin ahtaalle, ettei meille jää muuta vaihtoehtoa kuin joko lähteä Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta tai luopua Jumalan sanaan perustuvasta vakaumuksestamme. Siksi haluan rohkaista teitä hyvät kuulijat myös arjessa ja maakunnissa rohkeaan sisarjärjestöjemme väliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön.”
Tämä puheen kohta paljastaa syvällisesti ongelmien juuret. Pelko on monilla herätysliikkeiden kristityillä ja muillakin, että kirkossa toimiminen saattaa olla tulevaisuudessa mahdollista vain liian raskaan tai raskaita kompromissejä tehden. Se merkitsisi Raamatun jonkin/joidenkin opetuksen kanssa liian suureen ristiriitaan joutumista. Järkyttävää. Sellaista kompromissia Kansanlähetys ei vaikuta olevan valmis tekemäään…
Tämä puheen osa avaa ikkunan siihen mahdolliseen tulevaisuuden skenaarioon, että Kansanlähetys joutuu raamatuntulkintansa ja hyvän omantunnon säilyttääkseen, jättämään hengellisen äitinsä Suomen ev.-lut. kirkon. Pelkkä ajatuskin tästä on varmasti raskas, erittäin raskas ja vaikea. Tämän puheen kohdan perusteella piispojen olisi viisasta ymmärtää tilanteen vakavuus, ja myös kirkon etu. Kirkko tarvitsee Kansanlähetyksen vahvaa perinteistä hengellisyyttä, ajattelen.
Mutta hyvä, kun herätysliikkeen johtaja puhuu suoraan. On parempi lausua avoimesti asiat niin kuin ne oikeasti on, vaikka sattuu, kuin lakaista monien kokemat ongelmat ja pelot maton alle…
“Suomalaisten herätyskristittyjen yhteistyölle tärkeänä alustana toimii myös Suomen teologinen instituutti. Sen puitteissa herätys- ja lähetysjärjestöt kokoontuvat erittäin laaja-alaisesti yhteen jakamaan uskoa ja miettimään, miten voisimme tulevaisuudessa toimia parhaiten omassa kotimaassamme Jumalan valtakunnan hyväksi.”
STI on erittäin tärkeä teologian opiskelijoita ja muitakin tukeva Instituutti. Viime vuosina sen netiin ladatut luennot ovat hyödyttäneen paljon niin opiskelijoita kuin muitakin. Itsekin välillä niin katson, siinä oppii ja kertaa jo tiedettyä. STI:n välityksellä herätysliikkeet voivat organisoida myös esim. yhteisiä kannanottoja.
“Kansanlähetyksen ystäviin kuuluu nykyään sekä kirkkomme jäseniä että niitä, jotka eivät kuulu mihinkään kristilliseen kirkkoon. Tänään haluan sanoa teille, jotka ette kuulu Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon, että olette kaikin tavoin tervetulleita Kansanlähetyksen toimintaan etsimään yhdessä Jumalan johdatusta hänen sanansa kautta.
Rohkaisen teitä, jotka olette eronneet Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta, liittymään paikallisen Kansanlähetyspiirin jäseneksi. Me kristityt tarvitsemme toisiamme. Jo Raamatusta näemme, että tietyn näkyvän seurakunnan jäsenyys oli tärkeää. Paavali kirjoitti kirjeitä nimeltä mainitsemilleen seurakunnille ja niiden jäsenille. Tärkeä osa kristittyjen elämää on alusta saakka ollut uskon julkinen tunnustaminen ja yhteen kokoontuminen. Uskon, että monella meistä tämän päivän kristityistä olisi tässä parantamisen varaa.
Jos eroat tai olet eronnut kirkosta, rohkaisen sinua jatkossa maksamaan kirkollisverosi Kansanlähetyksen paikallisen työn hyväksi. Taloutemme on yhä enemmän yksityisten ihmisten tuen varassa. Pienikin säännöllinen lahjoitus kantaa pitkälle. Olet ehkä huomannut, että taloutemme on tiukoilla. Jotkut seurakunnat ovat päättäneet lopettaa lähetystyömme tukemisen, koska pitäydymme Jumalan sanan opetuksessa, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien avioliitto on Jumalan tahdon vastaisena asiana syntiä. Joku on tehnyt niin siksi, että emme ota palvelukseemme naispuolisia pastoreita. Haluan korostaa, että kumpikaan näistä kysymyksistä ei ole Kansanlähetykselle tasa-arvo- tai yhdenvertaisuuskysymys, vaan ennen kaikkea Raamattu-kysymys. Juuri Raamatun tulkintaan ja Jumalan sanan opetukselle alistumiseen liittyen ne ovat meille merkittäviä kysymyksiä.”
Viime aikoina seurakuntien myöntämä taloudellinen tuki opillisesti konservatiivisille herätysliikkeille on vähentynyt. Tämä lienee myös yleisesti arvioitaessa tulevaisuuden suunta. Sen seurauksena myös yksi yhteinen lanka ohenee - ja paikoin katkeaa - joka yhdistää paikallisseurakuntia ja herätysliikkeitä. Herätysliikejohtaja mainitsee tässä kaksi asiaa, jotka aiheuttavat rahallisen tuen vähentymistä. Kansanlähetys ilmoittaa tässä johtajansa suulla hylkäävänsä tarvittaessa vuosittain kokonaisuudessaan arviolta ehkä kymmenet tuhannet eurot. KL ei myy rahasta niitä teologisia käsityksiään, jotka sen oman tulkinnan mukaan ovat oikeita. Tämä vakaumusten - syvyys ja muuttumattomuus - on kansankirkon kirkkoherrojen ja keskushallinnon sekä piispojen viisasta ymmärtää.
“Ajoittain esitetään, että luterilaisen tunnustuksen mukaan todelliseen kristilliseen ykseyteen riittäisi suppein mahdollinen yhteinen vakaumus siitä, että Jeesus on sovittanut syntimme. Ajatuksen taustalla lienee mahdollisimman laajojen yhteyksien mahdollistaminen. Intentio on hyvä, mutta näkemys on yhtä lailla vastoin luterilaista tunnustusta kuin Jumalan sanaa. Luterilaisen tunnustuksen mukaan evankeliumin oppi, joka on edellytyksenä kirkon todelliselle ykseydelle, tarkoittaa koko sitä Kristuksen oppia, jota hän ja hänen apostolinsa julistivat. Näin opettaa Yksimielisyyden ohje (5.4-6). Samoin Paavali sanoo Apostolien teoissa koko opetuksensa sisältöä evankeliumiksi (Ap.t. 20:24).
Lisäksi Paavali kirjoittaa ensimmäisessä Timoteuskirjeessä:
Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti. Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu. (1. Tim. 1:8-11)
Evankeliumin ytimen voi kyllä kiteyttää siihen, että Jeesus on sovittanut syntimme. Mutta Paavali sanoo tässä Raamatun kohdassa että evankeliumi on laajempi kokonaisuus, johon meidän tulee pitäytyä. Evankeliumi ei Paavalin mukaan kumoa lakia vaan täyttää sen. Siksi meidän on Paavalin tavoin rohkeasti yritettävä pitää kiinni kaikesta siitä, mitä Jumalan sana meille opettaa.” - Tähän päättyy lainaukset puheen osasta, jota kommentoin.
Tässä viitataan Luterilaisiin tunnustuskirjoihin, tarkemmin niihin sisältyvään Yksimielisyyden ohjeeseen. Herätysliikejohtaja tahtoo siis perustaa puheensa vankasti viralliseen Suomen ev.-lut. kirkon oppiperustaan. Viitatussa Tunnustuskirjojen kohdassa lausutaan esimerkiksi näin: “Toisaalta se sana tarkoittaa Herramme Kristuksen koko opetusta, jota hän itse antoi hoitaessaan saarnavirkaa täällä maailmassa, sekä kaikkea, mitä hän käski julistaa uuden liiton aikana. Näin evankeliumiin kuuluu sekä lain selittäminen, että että Jumalan, hänen, hänen taivaallisen Isänsä, armon ja lempeyden julistaminen.”
Otan toisen lainauksen vielä, jotta “evankeliumi” termin toinen, suppea, merkitys tulee esille: “Toisaalta sanaa “evankeliumi” käytetään kuitenkin eri merkityksessä, nimittäin sanan varsinaisessa merkityksessä. Silloin käsitteeseen ei sisälly parannussaarnaa, vaan ainoastaan Jumalan armon julistaminen.”
Tässä puheen jaksossa on siis kysymyksessä “kirkollinen ykseys”, sen kriteerien pohdinta tai kertaus. Voi olla, että tätä puheen kohtaa tulkitaan myös maltillisena epäsuorana kritiikkinä Lähetysyhdistys Kylväjän johtajan 20.6. 2023 linjapuheeseen. Siinä hän osoitti Kylväjälle “lähetyksen kolmannen tien”, konservatiivisen ja liberaalin siiven väliin. Mutta itse en tulkitse Daniel Nummelan puhetta kritiikkinä Kylväjän linjausta kohtaa, vaan Suomen ev.-.lut. kirkon johtoa kohtaan. Tämä tulkintani johtuu siitä, että Kylväjän johtajan puhe liittyy nimenomaan “lähetyksen” kontekstiin. Ja Kylväjä ei pyri rakentamaan jumalanpalvelusyhteisöjä Suomen ev.-lut. kirkon sisälle.
Mutta Kansanlähetys pyrkii, koska sen näkökannalta katsoen kirkkomme tilanne vaatii sitä, jotta tavallisille kristityille löytyisi turvallisia hengellisiä koteja. Taustana tälle on, Kansanlähetyksen tulkinta, jonka mukaan monet paikallisseurakunnat ovat opetuksessa liian liberaaleja. “Kirkollinen ykseys” vahvistuu tämän puhejakson tulkinnan avaimeksi aikaisemmilta riveiltä, joissa huomio kohdistui nimenomaan kirkon oppiin, Kansanlähetyksen näkökulmasta katsoen Suomen ev.-lut. kirkon tilannetta.
LOPUKSI
Danien Nummelan puhe oli sellainen kuin saattoi odottaa luterilaisen herätysliikejohtajan taholta. Herätysliikeväki sai varmasti puheesta uskon rohkaisua, se kokosi joukkoja ja haastoi kirkon johtoa. Pitkällä aikavälillä juuri herätysliikkeiden ja kirkon välinen suhde on erittäin merkittävä asia. Mitä enemmän luterilaiset herätysliikkeet (en tarkoita vanhoillislestadiolaisia) etääntyvät seurakunnista, sitä enemmän seurakuntien hengellinen suolapitoisuus vähentyy (Matt. 5:13) ja Raamattuun perustuva luterilaisen hengellisyyden valo uhkaa himmentyä (Matti. 14:6).
Nummelan puheesta löytyy hieman keskustelua hänen julkisen Facebook-julkaisun 8.7. kommenteista. Siellä keskusteluun osallistui merkittävä kirkollinen vaikuttaja, Hengen uudistus kirkossamme toiminnanjohtaja, Timo Pöyhönen.