"Piispa pyysi anteeksi" Kuninkaan punainen kirja vs. luterilainen linja.
Ennen uskonpuhdistuksen opetusten vakiintumista oli raskas kamppailu kirkon linjasta. Ruotsin kuningas Juhana III määräämä uusi jumalanpalveluksen järjestys, liturgia, ajoi luterilaiset ahtaalle.
Ruotsin kuningas Kaarle IX (1550–1611). Hänen toimi luterilaisen uskonpuhdistuksen puolesta. Roomalaiskatolisen vastauskonpuhdistus kärsi tappion. Luterilaisen linjaa voitti Ruotsissa, johon Suomen alue kuului. Turun museokeskus / Finna.fi
23.1. klo 20.33. Tekstiä kevyesti kohennettu. / klo 22.16 Lisätty viittaus luentoon lopun kirjallisuuteen / lisätietoihin.
KUNINKAAN PUNAINEN KIRJA AIHEUTTI RAJUN TAISTELUN KIRKKOMME HENGELLISESTÄ LINJASTA 1500-LUVULLA
Nykyaikana kirkon linjasta kiistellään monissa kysymyksissä. Myös ennen omaa aikaamme on käyty lukuisia raskaita kirkon sisäisiä kamppailuja. Tässä kirjoituksessa esittelen niistä yhden erittäin merkittävän.
Tämä kirkkomme historiaan liittyvä esimerkki hengellisestä taistelusta, oikean ja väärän opetuksen välillä, löytyy uskonpuhdistuksen ajalta. Silloisesta Ruotsista, johon Suomen alue kuului.
Kuningas Kustaa Vaasa (1496 – 1560) toteutti vuonna 1527 Vesteråsin valtiopäivillä uskonnon vaihdon. Siis kristinuskon sisäisen oppikiistan seurauksena hän vaihtoi roomalaiskatolisuuden luterilaisuudeksi. Yhteys paaviin loppui. Raamatusta tuli uskonopin lopullinen, ainoa ja ratkaiseva tuomari.
Alkoi hengellisesti uusi aikakausi. Ruotsissa toteutettiin uskonpuhdistus.
Kirkosta puhdistettiin vääränlaiset Raamatun vastaiset opit, opetukset ja käytännöt. Kesti noin sata vuotta, kun luterilaisuus vakiintui valtakuntaan.
Myös paavi joukkoineen teki suunnitelman, miten Ruotsi palautetaan takaisin roomalaiskatoliseksi. Paavin ja jesuiittojen johdolla luterilaisuus yritettiin ajaa alas. Vuosisadan loppupuolen aikana vallassa oli kolme Kustaa Vaasan poikaa ja pojanpoika.
Kun kuningas Erik IVX (1533 - 1577) Juhana III (1537 – 1592) nousi valtaan, tarjoutui Rooman kirkolle mahdollisuus. Yritys oli silloin voimaperäinen.
Alkoi vakava jumalanpalveluksen toteuttamista koskeva riita. Sen keskiössä oli niin sanottu punainen kirja. Nimi tulee punaisista samettikansista.
Eräs maisteri oli toiminut kuninkaan neuvojana. Kuningas Juhana III päätti saattaa julkisuuteen uuden liturgian eli jumalanpalveluksen kaavan.
Punainen kirja oli roomalaiskatolisuuteen vahvasti kallellaan oleva jumalanpalvelusjärjestys. Nyt uusi liturgia otettiin käyttöön. Kuningas linjasi. Ja se linjaus oli määrätietoinen.
Kuningas päätti toimia voimakkaasti uuden jumalanpalvelusjärjestyksen saattamiseksi voimaan kaikkialla. Piispat ja papit velvoitettiin punaisen kirjan kaavaan. Vastustajia poistettiin saarnatuoleista ja alttareilta.
Kuningas erotti yhden piispan
Papit jotka eivät suostuneet uuteen linjaan erottiin
Pappeja myös karkotettiin maasta
Avoimet piispan virat täytettiin uuden linjan omaksuneilla miehillä
Vanhan luterilaisen jumalanpalvesjärjestyksen kannattajien koulutukeskus, Uppsalan yliopisto, lakkautettiin.
Merkittävin vanhan linjan puolustaja ja uuden kritisoija pappi Abraham Angermannus (n. 1540 – 1608) siirrettiin kauaksi Ahvenanmaalle. Myöhemmin hänet kuljettiin Turun linnaan, vangiksi.
TURUN PIISPAN LANKEEMUS JA ANTEEKSIPYYNTÖ
Myös suomalainen Turun piispa Erik Sorolainen (n. 1546 – 1625) sortui. Hän sitoutui piispan virkatehtäviä hoitaessaan vääränlaiseen messuliturgiaan: sisältöön ja muotoon.
Kuningas Juhana III kuoltua astui valtaan hänen roomalaiskatoliseksi kasvatettu poikansa Sigismund (1566-1632).
Erilaisten vaiheiden jälkeen ruotsalaiset totesivat, että Sigismund oli rikkonut hallitsijan lupauksensa. Hän oli myös tuonut toisen maan sotilaita maahan, Ruotsia vastaan. Sekä luvannut noudattaa luterilaista linjaa Ruotsissa. Mutta yhtäaikaa hän oli katolisille uskonveljilleen luvannut päinvastaista eli katolista vaikutusta.
Uuden roomalaiskatolisen kuninkaan aikana Ruotsin aateliset ja talonpojat toimivat määrätietoisesti ja rohkeasti. He asettuivat Sigismundia vastaan. Lopulta ruotsalaiset irtisanoutuivat katolisesta Sigismundista.
Näin valtakunta pysyi luterilaisena ja Kaarle-herttuasta (1550 – 1611) tuli kuningas Kaarle IX. Hän oli herttuana vaikuttanut ratkaisevasti vääränlaisen liturgian torjumiseen ja siten luterilaisuuden voittoon. Uspsalan kokous vuonna 1593 sinetöi asian.
“Siitä liturgiasta jonka eräät papit ovat ottaneet käyttöön, me olemme jyrkästi sanoutuneet irti. Tämän jumalanpalveluskaavan on totisesti havaittu olevan alkuna ja syynä siihen rauhattomuuteen, jota uskonnon asiassa on valtakunnassa vallinnut.”
- Upsalan kokouksen päätös
Uppsalan kokouksessa Turun piispa Erik Sorolainen katui, että oli lähtenyt mukaan punaisen kirjan liturgiaan. Nyt piispa katui.
Hän joutui julkisesti pyytämään anteeksi. Koska punaisen kirjan jumalanpalveluksen kaava oli vahvasti roomalaiskatolisen henkinen.
Kuningas Kaarle IX toimi Upsalan kokouksen päätöksen mukaisesti ja vahvasti raamatullis-luterilaisen seurakuntaelämän hyväksi. Luterilainen linja vahvistui. Ja voitti kamppailun.
VANGISTA ARKKIPIISPAKSI JA TURUN PIISPAN RYHDIKÄS LUTERILAINEN LINJA
Päätteeksi vielä pohdintaa kahdesta tämän historiallisen ajan piispasta: arkkipiispa Angermannuksesta ja Turun piispa Sorolaisesta.
Kerroin aikaisemmin, että punaisen kirjan jumalanpalveluksen kaavan merkittävin vastustaja oli oli pappi Aabraham Angermannus.
Kun luterilaisuus pääsi jälkeen voitolle hänestä tuli arkkipiispa. Ja hän päätti todella toimia raamatullis-luterilaisen hengellisyyden vakiinnuttamiseksi.
Arkkipiispana hän oli Upsalan kokouksen mukaisella vakaalla luterilaisella linjalla. Kerrotaan, että hän lähti piispantarkastukselle. Sen aikana hän varoitti seurakuntia harhaoppisista. (Wikipedia)
Myös Eerik Sorolainen toimi luterilaisen linjan mukaisesti. Sorolainen oli nyt määrätietoinen pitäessään linjan:
“Samoin kuin epäilemättä Turun kokouksessa Sorolainen myös muussa toiminnassaan teroitti seurakunnille ja erittäinkin papistolle Upsalan kokouksen päätösten noudattamisen tärkeyttä.” (Salomies, Ilmari. Suomen kirkon historia II, s. 198)
Yksi papin ja piispan virkaan kuuluva tehtävä on suojella seurakuntalaisia aitoa raamatullista hengellisyyttä uhkaavilta vaaroilta. Raamattu puhuu lampaista, paimenista ja susista. Kristus on ylipaimen. Piispat kantavat valtavan vastuun. Papit kantavat myös vastuuta.
LOPUKSI
Varoittavatko nykyajan papit ja piispat kirkkoamme uhkaavista harhaopeista? Kuten esimerkiksi uushenkisyydestä tai Raamatun väheksymisestä? Taitaa varoitukset olla melko vähäisiä, pohdin. Valitettavasti.
Kirkkohistoroitsija Ilmari Salomies (1893 -1917) toteaa piispa Sorolaisesta:
”Nyt hän ilmoitti tahtovansa pysyä totuudessa.” (s. 187)
Myös nykyaikana tarvitaan niitä, jotka pitävät raamatullisen linjan. Heitä, jotka eivät luovuta, vaikka olisi vaikeaa.
Toki viisautta on harkita tarkkaan mikä on mahdollista, ja mikä ei. Missä ylitetään raja, että kyseessä on synti? Ja milloin on mahdollista ja järkevää joustaa? Entä milloin ei pidä antaa periksi milliäkään vaan tiukasti pitää raamatullinen luterilainen linja?
Raamattu kertoo, että Kristus odottaa omiltaan uskollisuutta opetuksilleen. (Joh. 8:31) Tämän merkitys on viisasta miettiä tarkkaan.
Raamatun varaan kannattaa rakentaa. Silloin rakentaa kestävälle perustalle.
P.S. Suosittelen lukemaan Upsalan kokouksen päätöksen.
Kirjallisuus ja videoluento:
Salomies, Ilmari. Suomen kirkon historia II. Uskonpuhdistuksen ja puhdasoppisuuden aika. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki. 1949.
Talonen, Jouko. Luento Suomen teologisen instituutin YouTube-kanavalla 16.1. 2024. Ruotsi-Suomen luterilaisuuden tunnustuksen muodostus 1500-luvulla.
Upsalan kokous päätös. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjat. SLEY-kirjat. Jyväskylä. 1998.
Wikipedia.